Tammikuussa puutarhaa peittää lumi. Victoria Kenton joutuu lapioimaan itselleen tien ennen kuin pääsee katsomaan ulkorakennuksessa odottavia taimilaatikoita. Hän silmäilee huolestuneena kasvihuoneiden päälle kerääntynyttä valkoista vaippaa: pitäisikö jo pudottaa lumet pois, kun muovit alkavat painua?
Puutarhurin kevät on silti alkanut. Kasvihuoneissa pienet turveruukut odottavat kylvöjä.
– Turve tuli ennen joulua, ja nyt olen tehnyt 4500 ruukkua pistokkaita varten ja siihen vielä kylvöruukut päälle. Olen kylvänyt chilejä, orvokkeja, yrttejä, amppelimansikoita, keijunmekkoja ja tomaatteja.
Hehtaarin tontilla on seitsemän kasvihuonetta ja 1920-luvulla rakennettu talo. Punaisessa talossa asuvat Victoria, hänen miesystävänsä, 8-vuotias Sarah , 6-vuotias Jasper sekä James-kissa ja koira Nelli. Yritys, Victorian Puutarha, on toiminut vajaat kaksi vuotta.
– Valmistuin Kokemäeltä puutarhuriksi kaksi vuotta sitten. Olen tehnyt monenlaisia töitä, mutta puutarha on minun oman juttuni. Olen ihan yli-innokas puutarhuri, Victoria nauraa.
Hän rakastaa työtään, jota riittää seitsemäksi päiväksi viikossa ja jossa tunteja tai otettuja askeleita ei lasketa.
Sydäntalvella puutarhuri voi vielä nukkua yönsä kohtalaisen rauhassa. Kun muualta tilattujen miljoonakellojen, petunioiden ja verenpisaroiden pistokkaat ovat tulleet, alkaa heräily. Jos pistokkaat kuolevat, vahinko on iso.
– Herään säännöllisesti katsomaan, että lämmitys toimii. Käyn aika usein yöllä kasvihuoneessa.
Kasvihuoneet lämpiävät öljyllä ja lämmitys vie paljon rahaa. Yhden kasvihuoneen rakentaminen maksaa kymmeniätuhansia euroja. 29-vuotias Victoria on silti luottavainen. Tähän asti kaikki on mennyt hyvin, koko ajan vähän paremmin. Kun vain jaksaa tehdä kovasti töitä, kaikki sujuu. Lumen tulo tosin saisi jo loppua.
Maaliskuussa lumi on poissa ja ensimmäiset kukat ovat auenneet. Kaikki talven kylvökset onnistuivat. Ruusuliisat aloittivat kukinnan ensimmäisinä, mutta niille ei nyt ole iloa kiiruhtamisesta, sillä Victoria nyppii kukinnot pois.
– Kun nyppii kukat, kasvi keskittyy kasvattamaan enemmän lehtivihreää.
Myös orvokit kukkivat. Victorian kevään traditioihin kuuluu lasten kanssa tehty orvokkikakku. Se on tänä keväänä jo tehty ja syöty.
Talvi meni hyvin ja kevät on lämpimämpi kuin vuosi sitten. Osa kylvöistä on vielä tekemättä. Ainakin yrttejä, samettikukkia, kurkkua, maissia ja kurpitsaa ja on laitettava kasvamaan.
Kesän suunnitelmat ovat valmiina ja kesätyöntekijöiden kanssa on tehty sopimukset. Heitä tulee kaksi, toisen kanssa sovittiin jo viime vuonna.
Kesästä Victoria ei mitenkään selviä yksin, sillä hän aikoo mennä myös torille myymään. Toripäiviä on suunniteltu Säkylään, Leinmäelle ja Mietoisten Pyheeseen.
Toripäivät yrittäjä hoitaa itse, työntekijät pitävät sillä aikaa huolen puutarhasta ja suoramyynnistä. Lastenhoitoon Victoria saa paljon apua Laitilassa asuvilta vanhemmiltaan.
Vaikka puutarhalla kaikki on hyvin, puutarhurin askel ei ole niin kevyt kuin yleensä. Victoria asuu nyt punaisessa talossaan lasten kanssa kolmestaan.
Toukokuun lopulla puutarhalla on ruukutuspäivä. Silloin asiakkaat voivat tulla omien ruukkujen kanssa, valita sopivat kasvit ja saada kesän kukkaistutukset valmiina mukaansa. Victoria itse miettii sopivia yhdistelmiä jo siinä vaiheessa, kun tilaa siemeniä ja pistokkaita. Tänä vuonna olikin yllätys, kun osa tilatusta tavarasta oli erilaista kuin piti.
– Tilaan useasta paikasta ja onneksi suurin osa on kuitenkin sitä mitä on tilattu.
Kasvihuoneet ovat täynnä värejä, ja pöydät pursuavat kukkia. Vaaleanpunaista, valkoista, sinistä, helakanpunaista. Kun talven tuiskut ja kinokset ovat vielä hyvin muistissa, kasvihuoneisiin räjähtänyt monivärinen elämä tuntuu ihmeeltä.
– Omin käsin tehty, tyytyväinen puutarhuri sanoo.
Ruukutuspäivänä sataa, ja asiakkaita käy harvakseltaan. Victoria avasi puutarhan toukokuun alussa, mutta vielä kesäkukkakauppa ei ole lähtenyt kunnolla käyntiin. Nyt ruukkuihin asetellaan ainakin miljoonakelloja ja hopeaputousta.
Ensimmäinen kesätyöntekijä on aloittanut työnsä, toinen tulee kesäkuussa.
Heinäkuun 18. päivä Victoria starttaa täyteen pakatun autonsa ani varhain ja huristaa Säkylän torille. Sikäläinen, ympäri vuoden toiminnassa oleva torstaitori vetää joka kerran paljon väkeä. Nytkin katujen varret ovat täynnä autoja ja tori täpötäynnä myyjiä ja torikansaa. Victoria on tänä kesänä viimeistä kertaa Säkylässä ja puolen päivän aikaan hän on jo myynyt suuren osan tuotteistaan.
– Voisin vaikka lähteä jo pois. Täällä tehdään eniten kauppaa parin ensimmäisen tunnin aikana. Tosin kesäkukat alkavat jo olla vähissä muutenkin.
Joku sentään vielä ostaa. Marjut Haikonen tulee hakemaan täydennystä kotipihansa kesäkukkavalikoimaan. Hän ihastuu kerrattuihin, vaaleanpunaisiin ahkeraliisoihin.
– Nämä sopivat meidän huvimajan seinustalle, Haikonen iloitsee.
Ensimmäiset kesäkukkalajikkeet on myyty loppuun jo toukokuussa. Kesä- ja heinäkuussa puutarhalla on käynyt paljon asiakkaita, eikä Victorialla ole ollut yhtään vapaapäivää. Kesätyöntekijä lähtee pian.
– Tästä eteenpäin myydään eniten tomaatteja. Mutta kyllä kukkiakin ostetaan, ja niitä voi laittaa vielä elokuussa, ne säilyvät pitkälle syksyyn.
Syyskuussa Victorian ajatukset ovat yhä useammin jo seuraavassa kesässä. Hän tutkii innokkaasti siemenluetteloita ja miettii uusia väriyhdistelmiä. Seurana on usein perheen uusi lemmikki, kolmen kuukauden ikäinen kissapoika Winston.
Ensi vuonna kukkien määrä lähes tuplaantuu ja myyntiin tulee rungollisia markettoja, hortensioita ja inkaliljoja.
– Ottaisinko myös persikkapuita?
Tarkoitus on laajentaa liiketoimintaa. Pitkin kesää Victoria on ollut puheissa mahdollisuudesta ottaa hoitoonsa Euran keskustassa, sikäläisen K-kaupan pihalla oleva puutarhakauppa. Nyt aikeesta on tulossa totta.
– Olen ihan älyttömän innostunut, Victoria sanoo.
Omalle kotipihalleen puutarhuri on ehtinyt istuttaa kaksi runkosyreeniä. Syreenien pitäisi olla vaaleanpunaisia, ja niiden tieltä piti ensin siirtää ainakin kymmenen muuta kasvia pois.
Puutarha on vielä auki ja pidetäänkin niin kauan kuin tomaatteja riittää myyntiin.
– Kaikki kauniit kesäkukat myytiin. Huonoja en edes yritä myydä, heitän ne mieluummin pois.
Jouluun on enää muutama päivä aikaa. Sarah ja Jasper ovat viettäneet syntymäpäiviään ja saaneet kummeilta toivelahjan, X-boxin. Winston on kasvanut ja pyörii seurallisena mukana kaikessa, mitä tapahtuu.
Victoria on siivonnut kasvihuoneet kesän jäljiltä ja ollut sen lisäksi palkkatöissä muualla. Viikko vielä ja sitten se pesti on ohi.
– Siellä on tosi mukavia ihmisiä, mutta muuten olen vain entistä varmempi, että tämä puutarha on minun juttuni. En malttaisi millään odottaa kevättä. Turpeet tulivat viime viikolla ja haluaisin päästä jo istuttamaan.
Syksyn aikana pihasta on purettu vanha kanala. Sen paikalle tulee valokate orvokeille. Tilauksia ensi vuodelle on jo tehty paljon,
myös Euran liikettä varten. Victoria tietää, että ensi vuonna on tehtävä entistä enemmän työtä.– Ostin juuri pienen kuorma-auton. Olen suorittanut kuorma-autokorttia kesästä asti ja tammikuussa pitäisi olla valmista. Sitten voin kuljettaa enemmän tavaraa kerrallaan.
Vuosi 2019 on Victorian mielestä ollut vähän kummallinen, vaikka yritys on taas mennyt eteenpäin.
Kevätpuolella oli rankkaa, mutta nyt tunnelmat ovat aivan toiset. Kun asioihin saa välimatkaa ja oma tila kasvaa, näkee, että juuri näin on hyvä.
Uusia mahdollisuuksia tuntuu avautuvan kaiken aikaa.
– Haluan keskittyä tähän yritykseen ja kehittää tätä. Kun on tavoitteita, työnteko
tuntuu tosi hyvältä. Olen ihan supermotivoitunut!
