Laitilassa tehtiin perjantaina mielenkiintoinen arkeologinen löytö. Hannele Mäki-Ettala-Mustonen löysi huvilansa pihalta kivikirveen tai -nuijan. Hän huomasi heti, että kyseessä ei ole ihan tavallinen kivenmurikka.
Kivikirveitä tai -nuijia on Laitilasta löytynyt kolmisenkymmentä. Mäki-Ettala-Mustosen löydöstä tekee mielenkiintoinen nimenomaan sen löytöpaikka Laitilan läntisellä puolella Särkijärven rannalla.
Laitilan kulttuurisihteeri Jukka Vehmaksen mukaan tähänastiset vastaavat löydöt on tehty Laitilan itäosista.
– Löytö itsessään ei ole harvinainen, mutta löytöpaikka huomioiden se voi olla merkittävä löytö, Vehmas sanoo.
Laitilassa on ollut jo esihistoriallisena aikana asutusta, koska alue on sijainnut silloin meren rannalla.
– Tämän esineen löytöpaikka on todennäköisesti ollut saaristoa, Vehmas kertoo.
Vehmas oli jo maanantaihin mennessä ehtinyt tutkia maastokarttaa löytöpaikan läheltä. Hän on havainnut, että löytöpaikan läheisyydessä sijaitsee pari kiinteää muinaisjäännöstä.
– Niitä ei ole tutkittu, mutta ne ovat todennäköisesti pronssikaudelle tyypillisiä kiviröykkiöitä.
Vehmas oli maanantaina jo nähnyt kuvan löydöstä, vaikka Mäki-Ettala-Mustonen ei ollut vielä aamupäivällä ehtinyt toimittaa kiveä hänelle.
– Sekä muoto että löytöpaikka viittaavat siihen, että löytö voisi ajoittua joko pronssikaudelle tai kivikauden loppuvaiheeseen, arvioi Vehmas.
Esineen muodon perusteella on vaikea sanoa, onko kyseessä kirves vai nuija.
– Sehän ei ole kovin terävä. Tosin kirveitäkin on ollut monenlaisia, hän pohtii.
Esine löytyi, kun Mäki-Ettala-Mustonen oli pihatöissä. Huvilan pihalla oli kaivettu maata, kun rakennusta oli joitakin vuosia sitten kunnostettu. Pihalla on ollut kunnostustöistä asti maakasa, joka vasta tänä talvena saatiin siirrettyä pois.
Mäki-Ettala-Mustonen oli etsimässä nyrkin kokoisia kiviä jäljelle jääneestä kasasta terassin reunan kivetystä varten.
– Keräsin kiviä ämpäriin ja tämä kirves oli toinen tai kolmas kivi, joka käteen sattui. Harvemmin sitä kiviä katsoo, millaisia ne ovat, mutta tämä tuntui käteen sileältä ja sitten huomasin, että siinä on reikä, hän kuvailee löytöä.
Muinaismuistolain mukaan löytö kuuluu valtiolle ja museovirastolle. Vehmas muistuttaa, että löydöistä tulee aina ilmoittaa eteenpäin, koska niistä saatava tieto on arvokasta.
– Missään nimessä tällaista löytöä ei tulisi jättää omaan piironginlaatikkoon, koska sinne se helposti jää. Näistä esineistä voi saada historiaa selville paljonkin, Vehmas huomauttaa.
Esine ei ollut vielä maanantaiaamuna Vehmaksella. Kun hän saa löydön Mäki-Ettala-Mustoselta, hän toimittaa sen Turun museokeskukseen, jossa esine tutkitaan ja ollaan tarvittaessa yhteydessä Museovirastoon.
Koska Museovirastolle toimitetaan nykyään paljon löytöjä, siellä ei ole aina aikaa vastata esineitä koskeviin tiedusteluihin. Vehmaskin kertoo saaneensa vaihtelevasti tietoa Laitilassa tehdyistä löydöistä.
– Olen yrittänyt toimia siten, että minun kauttani löytäjä saisi edes jotain tietoa esineestä. Pystyn itsekin jotain sanomaan ja voin onkia lisätietoa, hän sanoo.
Usein löydön tehnyttä kansalaista kiinnostaa, millainen esine on kyseessä ja miltä aikakaudelta se on peräisin.
Vaikka esine on lain mukaan valtion, niitä on Vehmaksen mukaan toisinaan myös palautettu löytäjälle.
– Joskus löytäjät ovat saaneet joitain löytöjä takaisinkin, kunhan ne on tutkittu ja dokumentoitu, hän lisää, mutta huomauttaa, ettei tätä voi tietää etukäteen.
Mäki-Ettala-Mustosen mielestä löytöjä ei pitäisi kerätä Museoviraston varastoihin.
– Onko siinä mitään järkeä, kun heillä on muutenkin kaikki paikat täynnä tavaroita?
