Historiasta ja äidinkielestäni kiinnostuneena olen aina ihaillut pääasiassa 1800-luvulla tehtyjä ponnisteluja suomen kielen aseman virallistamiseksi. J.V.Snellman totesi, että suomalainen identiteetti ei vahvistu, ellei kansan oma kieli ole sivistyskielenä.
Hetkittäin minusta on tuntunut, että tuolloin alkanut työ on hieman kesken. Kansallinen itsetuntomme ei ole kohonnut Euroopan “vanhojen” kansakuntien tasolle.
He voivat omaksua uusia virtauksia, mutta samalla kunnioittaa omia perinteitään. Meillä homma tahtoo mennä siihen malliin, että uutta otetaan hanakasti käyttöön ja harkitsematta vanha heitetään häpeillen romukoppaan.
Yksi esimerkki asiasta on muutaman vuoden takainen yritysten nimien muuttamisvimma. Englantiin vivahtava tai ihan vaan tuulesta temmattu merkityksetön sana nähtiin paremmaksi kuin yrityksen alkuperäinen nimi.
Pankkeja ei ensi kuulemalta niiksi arvannut: Merita, Leonia, Aktia… Teiden kunnon rapistuminen taisi alkaa niihin aikoihin, kun vastuu siirtyi Destialle. Postin sekoilut alkoivat samoihin aikoihin, kun nimi muuttui Itellaksi. Ihan vaan muutamia mainitakseni.
Nimen muuttamisen ymmärtää jollakin lailla, jos toimiala on sellainen, että nimellä yritetään sanoa jotakin Suomen rajojen ulkopuolella, mutta onko sekin vain osoitus omasta epävarmuudesta. Eikö eksoottinen suomenkielinen sana voisi olla houkuttelevakin.
Lapsuudessani sanottiin, että ei nimi miestä pahenna, jos ei mies nimeään. Itseäni mukavasti sykähdyttää ulkomaan reissuilla hississä komeileva Kone. Eipä ole sen firman tarvinnut nimeään vaihtaa ja hyvin on maailmalla porskuttanut.
Minusta nimenvaihto ei ole edes ongelmatonta puuhaa. Pitää saada yhteistyökumppaneille selväksi, muuttuuko jokin muukin kuin nimi. Nimenmuutos ei ole myöskään halpaa, sillä se aiheuttaa kaiken rekvisiitan uusimistarpeen kertaheitolla. Olisiko ollut viisaampaa käyttää voimavarat yrityksen toimivuuden parantamiseen eikä yrittää silmänkääntötempulla häivyttää mahdollisia puutteita uuden nimen taakse.
Ilolla olen pannut merkille, että löytyy myös ymmärrystä palata entiseen. Itella on taas Posti. Kunpa se vielä saisi toimintansakin reivattua vanhoille urille.
J.V.Snellmanin ajoista on kulunut pian parisataa vuotta. Sen ajan innoitus loi pohjan suomen kielen laajalle käytölle, jopa sukunimiä suomalaistettiin. Niin teki isoisäkin aikoinaan – millä motiivilla, siitä minulla ei ole mitään käsitystä.
Miten kielellämme menee nyt. Englannin valta-asema tuo uusia sanoja varsinkin nuorison kieleen, mutta niiden voi ajatella rikastuttavan ilmaisuamme, kunhan muistamme samalla olla ylpeitä omasta kielestämme ja kultturistamme.
Kirjoittaja on eläkkeellä oleva biologi, joka on kotoisin Laitilasta.