Täst kulmast: Kun oudosta tuli uusi normaali

0

Yritin pitkää miettiä jotain muuta aihetta kuin koronavirusepidemian aiheuttamat poikkeusolosuhteet, mutta lopulta tulin siihen tulokseen, että maailma on nyt tällainen. Koko maailma on uuden edessä, kun se käy viivytystaistelua koronavirusta vastaan.

Suurimman muutoksen on kokenut arki. Asioista, jotka aikaisemmin tuntuivat itsestäänselviltä, ovat muuttuneet. Harrastukset ovat tauolla. Sosiaaliset kontaktit täytyy pitää minimissä. Moni on siirtynyt kokonaan etätöihin. Kasvokkain pidettyjen palavereiden tilalle ovat tulleet video- ja puhelinpalaverit, joihin tosin haluavat osallistua monissa perheissä myös kotihoitoon tai etäopetukseen siirtyneet lapset.

Työn ja perheen yhteensovittamiseen kriisi on tuonut luovuutta. Moni hyödyntää aamun hiljaiset hetket työntekoon ja toinen löytää itsensä vaatehuoneesta pitämässä puhelinpalaveria.

Kaupassa käymiseen on kiinnittänyt eri tavalla huomiota kuin aikaisemmin. Sen lisäksi, että jokaista elintarviketta tuijottaa kuin tikittävää aikapommia myös kaupassakäyntien tarpeellisuuteen kiinnittää eri tavalla huomiota.

Myös muissa asiakkaissa havaitsee samanlaista käyttäytymistä. Monet sormet liikahtelevat levottomasti omenan päällä ennen siihen tarttumista ja ajatuskuplan melkein näkee: Onko joku muu kosketellut tätä? Onko joku aivastanut näihin?

Ihmisten huoli on ymmärrettävää, vaikkakin THL on kertonut, että koronavirus tarttuu ensisijaisesti suoraan ihmisestä toiseen. Sen ei uskota pysyvän tartuntakykyisenä pinnoilla pitkään.

Elämme aikaa, jolloin oudosta on tullut uusi normaali. Kumma kyllä eristäytyminen on myös lähentänyt ihmisiä. Ei ole yhtään ihmistä, jota poikkeusolosuhteet eivät tavalla tai toisella koskettaisi.

Ilahduttavaa on se, että kriisi on kääntänyt monien katseet myös lähimmäisiin ja saanut heidät tarjoamaan apuaan. Tästä hyvänä esimerkkinä on kahden porilaisen esittämä pihasoitto Kaukolankodin pihalla. Monta kertaa olen ehtinyt mietitä, miten hyvä on, että tekniikka mahdollistaa paitsi tehokkaan etätyön myös yhteydenpidon eristyksiin jääneiden perheiden ja läheisten välillä.

Miten jaksat? Se kysymys kannattaa nyt esittää sekä perheen pienimmille että eristykseen jääneille ikäihmisille. Näin rajut toimenpiteet vaikuttavat meihin henkisesti ja on myös meistä itsestämme kiinni, millaisia seurauksia tämä kriisi meihin tai lähipiiriimme jättää.

Kirjoittaja on Laitilan Sanomien toimittaja, joka iloitsee kauniista keväästä ja ihmisten hyvistä teoista.