Vaikka ruoasta nautinkin, en nimeä kokkausta suurimmaksi intohimokseni. Se on näyttäytynyt minulle samanlaisena mörkönä kuin ulkomaalainen joulukinkku. Silti Kapen show saa hieromaan päätään. Voiko ruoanvalmistus olla näin helppoa? Ja samalla vielä viihdyttävää?
Lukijalle tiedoksi. Ruoanteko on ollut minulle välttämätön paha.
Haluan syödä kotosalla terveellisesti ja monipuolisesti, joten homma tulisi ottaa haltuun. Sääli vain, että kokkaus on ollut salatiedettä. Mistä tietää, mitä ruoka-aineita voi yhdistää? Mitä jos ruoka palaa pohjaan tai jää keskeltä raa’aksi? Millaisia raaka-aineita ylipäänsä kannattaa kaupasta raahata kotiinsa? Lisätään vielä kaikenmaailman e-koodien ja natriumglutamaatin välttelyt, niin soppahan siitä syntyy.
Tässä vaiheessa keittiömestari Kape otti ohjat käsiinsä. Kapen ohjelma on näyttänyt selkeät konkreettiset askeleet ruoanvalmistukselle.
Sanotaan, että jos aikoo varastaa ideoita, kannattaa varastaa parhaalta. Itse olen kopioinut sujuvasti Kapen oppeja.
Keskeisimpiä on ruokalistan suunnittelu etukäteen. Kenellekään ei liene suuri paljastus, että maanantain jälkeen kalenterista tulee tiistai. Ja todennäköisesti nälkä iskee myös tiistaina. Mikset esimerkiksi suunnittelisi koko viikon listoja sunnuntaina, joten sinun ei tarvitsisi kiireisen arjen keskellä pohtia, mitä tänään syötäisiin?
Toinen iso oivallus liittyy ostettaviin tuotteisiin. Riittävästi kasvista ja väriä pöytään. Kunnon kokoiset viipaleet, jotta näet mitä syöt. Ei valmishöttöä, vaan puhtaita kotimaisia raaka-aineita.
Voipa televisiosarjasta oppia senkin, miten näpsäkästi ammattilainen käsittelee valkosipulien murskaamisen. Parhaat reseptit suoraan nettisivuilta, niin ei tarvitse itse keksiä keittiökulinarismia. Toki kriittisyyskin tulee muistaa: suolaa Kape lappaa lautaselle niin, että heikompaa hirvittää.
Unohtaa ei sovi mentaalipuolen juttuja. Iso osa ohjelmaa on Kapen taito valaa ihmisiin uskoa omiin kykyihinsä.
Hän tempaa mukaansa lapset, jotka innostuvat herkästi, kun saavat olla mukana ruoanvalmistuksessa. Usein se, että antaa itselleen luvan yrittää ja epäonnistua, on tärkeintä.
Mauton merimiespihvi ei ole maailmanloppu. Tärkeintä on, että kokeilee. Kokkaus ei ole pelkästään ravintola-alan ammattilaisten yksinoikeus. Jokainen meistä osaa laittaa pöperön pöytään.
Kirjoittaja asuu Laitilassa ja työskentelee Kustavin sosiaalijohtajana
tatu.ujula@gmail.com