Laitilalaislähtöinen Elina Heininen on asunut Italiassa virallisesti kolme vuotta. Nyt hän, kuten kaikki muutkin italialaiset, ovat kotona.
– Täällä kaikki ovat kotona. Ulos ei saa mennä kuin apteekkiin, ruokakauppaan tai töihin. Koiran saa käydä ulkoiluttamassa, mutta se tarkoittaa vain sellaista lenkkiä, että koira ehtii tehdä tarpeensa. Koiran kanssa saa liikkua 200 metrin säteellä kodistaan, perjantaina puhelimitse tavoitettu Heininen valottaa arkea maassa, jossa koronavirus on vaatinut enemmän ihmishenkiä kuin toistaiseksi missään päin maailmaa.
Heininen ja hänen miehensä Bonifacio Dante asuvat Fiumicinossa. Perheeseen kuuluu myös koira Zara. Kuntarajoja ei saa ylittää ilman lupaa. Heinisen mies on ammatiltaan linja-autonkuljettaja, ja hänelläkin on kulkulupa, jotta hän pääsee Rooman puolella sijaitsevalle bussivarikolle.
– Linja-autoista vain paikallisliikenne toimii ja niitäkin vuoroja on supistettu.
Puistoja on kokonaan suljettu ja joistain puistoista on poistettu penkit, jotta ihmiset ymmärtäisivät pysyä pois julkisilta paikoilta.
Kauppaan saa mennä perheestä vain yksi. Ruokakaupan ovella seisoo vartija, joka päästää kauppaan vain tietyn määrän ihmisiä kerrallaan. Kaupan ulkopuolella jonotetaan siten, että jokaisen jonottajan välissä on reilun metrin turvaväli.
– Poliisit kiertelevät kadulla ja jos liikkuu julkisella paikalla ilman hyväksyttävää syytä, voi saada sakot. Poliisit aloittavat valvonnat kaduilla ja rannoilla myös droneilla, joilla saadaan myös puheyhteys, Heininen kertoo ja lisää, ettei kyseessä ole samanlainen sakko kuin esimerkiksi ylinopeudesta vaan ulkonaliikkumiskieltoa rikkova voi saada merkinnän rikosrekisteriin.
Kaksi viikkoa jatkuneista järeistä toimista ja kuolonuhrien määrästä huolimatta Italiassakin on edelleen niitä, jotka eivät ota asiaa riittävän vakavasti.
– Mies kieltäytyi ottamasta erästä matkustajaa kyytiin, koska tällä ei ollut hengityssuojainta eikä paperia, joka osoittaisi millä asialla hän on liikkeellä. Matkustaja hermostui, mutta paikalle tullut vartijakin sanoi, että mieheni oli toiminut oikein, Heininen kertoo.
Hänen miehensä on tunnustanut, että tilanne pelottaa häntäkin, koska hän on joka päivä vaarassa saada tartunnan. Yhteiskuntaa ylläpitävien ihmisten työpanos ja uhraus on huomattu myös korkeammalla taholla.
– Täällä valtio on antanut jokaiselle, joka on vielä töissä 100 euron palkankorotuksen.
Heinisen lähipiirissä kukaan ei ole sairastunut.
– Mutta kaikki ovatkin pysyneet kotona. Kukaan muu lähipiiristämme ei ole töissä kuin mieheni.
Myös Heininen oli sitä mieltä, että ihmiset panikoivat ensimmäisten tartuntojen ilmettyä turhaan.
– Ei sitä tajunnut, mitä on tulossa, mutta tartuntojen lisääntyessä hoin läheisilleni, että peskää niitä käsiä. Opetin miehen lapset pesemään kädet oikein. Kun tilanne laajeni, samoja ohjeita alkoi tulla televisiostakin, lähihoitajan töitä Suomessa tehnyt Heininen kertoo.
Heininen on seurannut Suomen ja Laitilan tilannetta. Hän ohjeistaa suomalaisia ottamaan valtion taholta annetut suositukset hyvin vakavasti, mutta välttämään paniikkia ja hamstraamista.
– Ettette tee siellä samoja virheitä kuin täällä Etelä-Euroopassa.
Huolimatta ruokakauppaakin sääntelevistä toimista ruoka ei ole loppunut italialaisista kaupoista, eikä Italiassa ole Heinisen tietojen mukaan hamstrattu elintarvikkeita.
– Ruokakaupat ovat edelleen joka päivä auki. Hiljattain on keskusteltu, pitäisikö kaupat sulkea sunnuntaisin, jotta myyjien ei tarvitsisi altistaa itseään tartunnoille joka päivä.
Italiaiset käyvät kaupassa joka päivä ja nyt on ohjeistettu, että kaupasta ostettaisiin kerralla useammaksi päiväksi ruokaa. Heinisen taloudessa kaupassa käydään mahdollisimman harvoin.
– Olemme viimeisen kahden viikon aikana käyneet kolme kertaa kaupassa. Tänään olen ajatellut mennä taas, Heininen kertoo ja lisää, ettei kauppojen edessä jonottaminen sovi hänen hätäiselle luonteelleen.
Suomessa on viime päivien ajan käyty kiivasta keskustelua siitä, pitäisikö ravintoloiden sulkea ovensa. Myös Heinen ihmettelee sitä, että Suomessa ravintolat saavat edelleen olla auki. Hän kertoo, että Italiassa ensimmäisiä toimia oli ravintoloiden aukioloajan rajoittaminen siten, että ne menivät kiinni jo kuudelta illalla. Myös päiväkodit ja koulut menivät nopeasti kiinni.
– Täällä ei ole kuulunut sellaista puhetta, että mitä sitten, jos on itse töissä ja lapset kotona. Vanhemmat tekevät töitä vuoroissa ja hoitavat lapset yhdessä.
Kuullessaan, että vaikka Suomen päiväkodit ovat auki, moni vanhempi on vapaaehtoisesti ottanut lapset kotiin, hän ilahtuu.
– Ihmiset ovat ymmärtäneet tilanteen vakavuuden.
Italiassa pahin yleinen paniikki on kahden viikon ulkonaliikkumiskiellon jälkeen laantunut. Silti tilanne aiheuttaa ihmisissä epäuskoa.
– Täällä ihmiset sanovat, ettei tällaista ole ollut koskaan. Tämä on kuin sotatilanne. Meidänkin parvekkeen alla kulkevalla pienellä kadulla kulkee yleensä koko ajan ihmisiä, mutta nyt on ihan hiljaista. Ainoastaan meidän papukaijamme kiljuu parvekkeella.
Heininen kertoo, että ulkona on hieno ilma ja kiittelee, että heillä on talossaan parveke, jossa voi oleskella.
– Kyllähän nämä päivät tässä menee. Telkkaria tulee katsottua paljon ja siivottua. Pyykitkään eivät pääse kertymään. Kyllä sitä aina tekemistä keksii, hän kuvailee arkea kotona.
Italialaiset viettävät paljon aikaa perheidensä kanssa. Nyt kun sosiaalisia kontakteja on rajoitettu, on käyttöönotettu tekniset apuvälineet. Heininen kertoo, että heilläkin on välillä tapana soittaa isommalla porukalla Whatsapp-puheluita.
– Niin voi neljäkin ihmistä kerrallaan nähdä.
Heinisellä on perhettä Laitilassa. Hänellä on ostettuna lentolippu täksi kevääksi Suomeen, mutta hän tietää, ettei hän pääse käyttämään sitä.
– Ei minulla ole Suomessa mitään paikkaa, johon mennä 14 vuorokaudeksi karanteeniin. Toivottavasti pääsen elokuussa kummityttöni rippijuhliin.
Koronavirustartunnat maanantaina 23. maaliskuuta
Espanja
– 24 926 todettua tartuntaa
– 1 326 tautiin menehtynyttä
– Ensimmäinen tartunta 1.2. La Gomerralla, Kanariansaarilla
Italia
– 53 578 todettua tartuntaa
– 4 827 tautiin menehtynyttä
– Ensimmäiset tartunnat havaittiin 21.2.
Lähde: Word Health organisation ja Wikipedia
”Koti on koti, vaikka karanteenissa ollaankin”
Kun laitilalaiset Leena ja Eero Rantanen lähtivät Suomesta helmikuun alussa, he eivät aavistaneet miten nopeasti elämä muuttuisi sekä kotimaassa että matkakohteessa Playa de Inglesissä.
– Emmehän me olisi lähteneet, jos tästä olisi tiedetty silloin, Leena Rantanen sanoo ja viittaa hurjaa vauhtia edenneeseen koronaviruspandemiaan.
Rantaset ovat kiitollisia päästyäään viimein kotiin, eikä heitä haittaa olla 14 päivää karanteenissa kotonaan. Tytär on toimittanut heille ruokatarpeita.
– Koti on koti, vaikka karanteenissa olisikin, Rantanen sanoo helpottuneena.
Kotiin pääseminen ei ollut itsestäänselvyys. Rantaset olivat ostaneet paluuliput Finnairin kotiutuslennolle. Ensin heidän piti lentää belgialaisyhtiön lennolla, mutta se peruuntui.
– Pelkäsimme koko ajan, että rajat suljetaan niin, etteivät koneet pääse laskeutumaan, Leena kertoo.
Kaikki alkoi viikko sitten lauantaina. Rantaset olivat tanssiravintolassa, kun poliisit tulivat sisään ja sulkivat paikan. Sen jälkeen lomakohteessa astuivat voimaan tiukat rajoitukset. Hotellihuoneen ulkopuolella ei saanut liikkua, jos ei ollut menossa kauppaan tai apteekkiin. Poliisit pysäyttivät ihmisiä ja kyselivät minne nämä ovat menossa. Hotellihuoneessa ja huoneen terassilla sai oleskella.
– Kauppaan sai mennä yksi henkilö per talous.
Kaupassa piti pitää turvaväli edellä menevään.
– Kaupan lattiaan oli teipattu merkkejä metrin välein jonotusta varten.
Turvaväleistä ei kuitenkaan ollut tietoakaan siinä vaiheessa, kun Rantaset viimein olivat lentokentällä. Siellä Finnairia isoon koneeseen ahtautui 500 ihmistä, jotka tungeksivat toistensa ympärillä lentokentällä koneeseen mennessään ja uudelleen Suomen päässä jonottaessaan passintarkastukseen.
– Vain viidellä ihmisellä näkyi olevan hengityssuojain. Meilläkään ei ollut.
Rantaset ihmettelivät, että vielä vähän aikaa sitten Suomesta porukka lensi Kanarialle.
– Joku kehui, että minä vielä pääsin lähtemään, Rantanen kummastelee.
Olosuhteet lomakohteessa olivat viimeisten päivien ajan kaikkea muuta kuin rentouttavat, mutta toisin kuin jotkut julkisuuden henkilöt ovat väittäneet, ruoka ei saarelta loppunut.
– Kaupassa oli aina tavaraa ja aamuisin oli tuoretta leipää.
Kotiin pääsyn jälkeen yksi asia on selvä:
– Ulkomaille ei nyt edes tee mieli matkustaa.
