Muutamassa vuosikymmenessä maailma täyttyi huonolaatuisesta tavarasta. Kertakäyttöisyys löi itsensä läpi. Käytettyjen kemikaalien kirjo laajeni räjähdysmäisesti. Kaatopaikat täyttyivät muuttuen ympäristön kannalta aikapommeiksi. Pohjavesi vaarantui ensimmäisenä.
Samaan aikaan alettiin ymmärtää muutoksen tarve. Ensimmäisenä askeleena saatettiin jokainen asumus jätteiden käsittelyn piiriin. Lajittelu jäi vielä taka-alalle. Niinpä kaikki kotitalouksilta kerättävä oli sekajätettä ja päätyi kaatopaikoille.
Noihin aikoihin reissasimme kesälomilla Euroopassa. Saksassa turistikin huomasi, että värittömälle ja värilliselle lasille sekä metallille olivat keräyslaatikot. Rivissä oli useita muitakin laatikoita. Mitähän niihin oli tarkoitus lajitella, sitä ei tullut tutkittua.
Eräs yksityiskohta on jäänyt mieleeni. Olimme aamupalalla Berliinissä. Ateriaroskia varten oli astia. Ihmettelin, mitä varten työntekijä tonki sitä jokaisen lähtijän jälkeen. Hetken päästä tajusin: hän otti talteen alumiiniset jugurttipurkkien kannet.
Suomessa lajittelu yleistyi huomattavasti hitaammin. Oman perheeni jätteet olen lajitellut aina. 80-luvulla sanomalehdet sai hyötykäyttöön, kun koululaisryhmät keräsivät niitä luokkaretkien rahoittamiseen. Biojätteen sain muutettua kompostissa mullaksi. Kaikki muu oli sitten kaatopaikalle toimitettavaa, koska polttamista en halunnut tehdä. Palamisessa syntyvät aineet tunnen koulutukseni takia liian hyvin.
90-lukua lähestyttäessä muovijäte lisääntyi järkyttävässä määrin. Itsepalvelutiskeillä kaikki oli pakattu siihen. Paperi oli kadonnut kääreenä. Tuohon aikaan jopa viralliset ohjeet sallivat pienissä määrin polyeteenimuovin polttamisen. Ohjeissa jäi huomiotta, että senlaatuisenkin muovin voisi polttaa turvallisesti vain puhtaana. Sinänsä vaaraton elintarvikejäämä muovia poltettaessa tuottaa jopa supermyrkkyä dioksiinia. Sitä paitsi kuinka moni tuntee muovilaadut.
Valistustyötä on tehty vuosikymmeniä. Silti se ei näy kaikkia saavuttaneen. Kerrostalojen kylkiäisenä olleet roskauunit ovat sentään kadonneet, mutta pientaloalueilla on edelleen niitä, jotka tuntuvat laittavan pesään kaiken palavan. Kuulinpa viime keväänä tapauksesta, että erään naapuri oli pihallaan polttanut käytöstä poistettuja tyynyjä ja patjoja. Mitä asialle voisi tehdä?
Kirjoittaja on eläkkeellä oleva biologi, joka on kotoisin Laitilasta.