Ei ol kuulemma eres maa jääs. Sääennustukse mukka Laitlas näyt oleva nii lämmint, ete tarvinu pyyttä eres patterei etukätte pääl panemaha.
Lähretti kattoma, pitäväk puhe paikkas. Tulomatkal tiänpääl ol nii hiljast, ete ol semmost viäl enne nähty.
Mul sanotti mukulan, et ol kolmilai autoi: pikkuautoi, kuarmautoi ja linja-autoi. Linja-auto ova nykyäs harvinaistunu niinko uha-alase eluka luanos, mut ny tautikeväste pikkuautokki oliva tosi vähinäs. Kuarma-auto taitava ol kans sukupuuto parttal, mut rekoi ol pali liikkel.
Ukko tavalliseste o liianki innokas ohittelemaha. Ny ei tarvinnu.
Köröteltti hissukses ja tylssä ol. Mikkä hyväks huamattu ruakpaik ei ollu auk. Pit syär omi eväi ja juar termospullost kaffet, niinko nuaruure rahapulas.
Sukkela se ol Laitlasakki. Joskus ole naureskellu, et meijä sosiaaline eläm o siäl vilkkamppa kon koton.
Ny ei ollu. Ei käytty hauttausmaat piremmäl. Kyläily unhotetti kokonas. Naapureitte kans sentä puheltti ussema kertta pihal.
Mut pihapuuhi piisas. Karsitti puit ja silputti oksi. Mää kuriti voikukkassi iha äite muistoks, vaikken ymmär niit viholisenan pittäkkä.
Aurinkopaistes lentelivä nokkosperhose. Sepelkyyhkyne kukertel. Ehtosi mustarastas pit ilmase konserti korkkimal puus. Kuulus sisäl saak tuplaklasite läpittenki.
Sit ilma muutusiva. Tul pyrypäev ja toine. Ei luanistannu oikke mikkä ulkotyä. Maa ol vetelä ja polul prunnei. Saappa saves ja kässi palelus.
Kolmanten päevän piän tupa rupes tuntuma tukalalt. Yht lämmittämist, rua laittamist, tiskamist ja siivomist. Pyykki ol kertyny koriline, mut pest ei kannattanu. Ei olis kuivanu missä.
Ahtaus sai lähettämä lämmiöi ajatuksi kotonas koronaeristyksis olevil. En yhtikäs ihmettel, jos huushollis tule semsis olois sananappaust. Meilläki sopu o parhamillas sillo, ko kumpaki teke omi hommias.
Vaik mul ei tämä eristysaik mittä kauhia ol ollu, nii ruppe tämä pikkuhilja käymä ykstoikkoseks, vaik sanota, et tämä ikkäne tartte vaa leippä ja lämmint. En ihmettel, et nuariso miälehe tule ruvet rikkoma määräyksi.
Rippiskouluikkäsel oma vanhemma tuntuva usse ääliöilt normaalis elämäsäki, saati ny jatkuvas näkemises. Ja kyl ova äitesekki kyllästyny opettajaroolihis.
Taita tämä koettelemus ainaki hetkeks nosta senki homma arvostust. Yks jos toine orotta jo sitä tavallist arkki.
Kirjoittaja on eläkkeellä oleva
biologi, joka on kotoisin Laitilasta.