Käsi ylös, kenen työura on alkanut peltohommista? kysyttiin äskettäin somessa. Sadat ihmiset innostuivat kertomaan muistojaan.
Sokerijuurikas- ja mansikkapellot olivat tulleet tutuiksi. Maatilan lapsille heinätyöt, perunan sekä porkkanan istuttaminen ja nostaminen olivat arkea. Puhumattakaan lannanluonnista ja lypsyllä auttamisesta. AIV-rehupöntössä polkeminen – se oli jotain josta en aiemmin ollut kuullutkaan.
90-vuotias tuttu mies kertoi lapsuudestaan Uudessakaupungissa. Keskustassa asuvilla oli siihen aikaan omat pellot aivan ruutukaava-alueen laidalla.
Kun joku naapureista istutti perunaa, olivat muut auttamassa. Niin myös hän vähäpoikana. Käteen annettiin pieni tikku, jonka avulla pystyi mittaamaan kuinka tiheään perunat istuttaa.
Kyseinen seniori kuvaili myös, miten kaupunkilaiset kävivät sota-aikana maaseudulla auttamassa tilallisia viljelysten hoidossa. Kokonaisten työpaikkojen väki lähti talkoisiin ja sai palkaksi vaikkapa tuoreen hiivaleivän.
Talkoohenki on jälleen ajankohtainen asia koronan takia. Maanviljelijät tarvitsevat poikkeusoloissa apua, jotta käsillä oleva kasvukausi saadaan hyödynnettyä.
Meitä suomalaisia on lohdutettu, että ruoka ei lopu. Onhan meillä 80 prosentin omavaraisuusaste. Se on totta, mutta kysymys kuuluu, kuka auttaa tänä vuonna maatalouden kausitöissä, kun rajat ovat kiinni, eivätkä ulkomaalaiset pääse pelloille töihin – ainakaan näillä näkymin.
Jotain pitäisi tehdä, sillä esimerkiksi parhaimpaan sesonkiaikaan yli kaksisataa henkeä työllistävällä laitilalaisella Rantamarjan tilalla ei ole ollut poiminnassa suomalaisia enää 15 vuoteen.
Ratkaisuja työvoiman löytymiseksi on haettu yhteisvoimin. Töitäsuomesta.fi-palvelussa on mahdollista ilmoittautua avun antajaksi sekä saada lisätyövoimaa joko maatalousalan opinnoissa tehtävänä työnä tai rahakorvauksesta. Myös ilmaiseksi korona-avuksi voi ilmoittautua.
Somessa väki haki omia ratkaisujaan. Muiden peltokokemuksia kysellyt henkilö peräänkuulutti sadonkorjuun työvoimakysymyksen ratkomista uudella tavalla. ”Vähemmän byrokratiaa, enemmän toimeliaisuutta. CV:hen kunniamerkintä!” oli hänen viestinsä.
Toinen ehdotti, että laitetaan liikkeelle #nuoretnostaa -kampanja. Päivän porukka koolle, ja tilalliset hakevat töihin. Ei huono ajatus – aikoinaanhan koulujen syysloma oli perunannostoloma.
Eiköhän lähdetä turvaamaan kotimainen alkutuotanto! Nämä ovat meidän sukupolvemme mottitalkoot, joissa pidetään tiukka turvaväli ja hygieniasta äärimmäisen hyvää huolta. Ettei kävisi niin kuin Ruotsissa. Siellä omavaraisuusaste on 50 prosenttia ja pelkona oman maan antimien riittävän kriisitilanteessa vain porkkanakakun leipomiseen.
Kirjoittaja on maataloustoimittaja