Osmo Uutteraa selvästi huvittaa, kun hänen takapihaansa kutsuu pönttötehtaaksi. Mielikuvalta ei voi kuitenkaan välttyä, siksi monta valmista, puolivalmista tai vasta raakapuuasteella olevaa linnunpönttöä Kivistön talon historiallisesta pihapiiristä löytyy. Vuosikymmenten saatossa valmiita pönttöjä on syntynyt tuhansia.
– Linnunpönttöjen teko alkoi maaliskuussa vuonna 1992, kun ensimmäinen itse suunnittelemani ja valmistamani Palokärki-kairauskone esiteltiin. Sittemmin koneita tehtiin vielä viisi lisää, Laitilan kurssikeskuksen opettajan töistä eläkkeelle jäänyt Uuttera selvittää.
– Sadantuhannen pöntön itse kairatun pöntön raja tuli ajat sitten täyteen. Sen jälkeen en ole enää pystynyt niitä laskemaan. Täällä kotonakin on tehty useampia tuhansia pönttöjä. Kolmena viimeisimpänä vuonna niitä on tilannut jopa Kuopion kaupunki, hän ynnää.
– Mutta mitä vanha äijä muuta tekisi. Jollain tavalla pitää saada aika kulumaan, virnistää muutaman päivän vaille 81-vuotias Uuttera.
Kaikki Osmo Uutteran suunnittelemat Palokärjet ovat jääneet kotimaahan, mutta kysyntää olisi ollut pallon toiselta puolelta asti.
– Sain kesken oppitunnin puhelun murtaen suomea puhuneelta mieheltä, jolla oli tarve metrin mittaisista, papukaijoille sopivista pöntöistä. Ilmeni, että hän soitti Australiasta asti. Kaveri oli ilmeisesti nähnyt Helsingin Sanomien artikkelin, missä minä olin esittelemässä Palokärkeä Helsingin erämessuilla. Sitä Australian konetta ei kuitenkaan koskaan tehty, Uuttera paljastaa.
Papukaijapönttöjen sijaan Uutteran pönttötehtaalla on syntynyt kotikoloja kotimaisille linnuille tintistä telkkään. Laitilassa toimiva Palokärki-kone on varustettu viidellä erikokoisella terällä, joiden kairaamat reiät ovat suuruudeltaan 10,5, 12, 14, 17 ja 23 senttiä.
– Itse kutsun niitä tintin, talitiaisen, kottaraisen, varpuspöllön ja telkän pöntöiksi. Luonnollisesti sen pienimmän tintin ja telkän väliin mahtuu monta muutakin siivekästä. Olen jopa tehnyt muutaman isommalle pöllölle tarkoitetun pöntön, missä on ollut kaksi puuta päällekkäin. Se menee kuitenkin jo konstailuksi.
– Näin kaikkien vuosien jälkeen voin tunnustaa, että ainoa suunnittelussa tapahtunut virhe liittyy suurimpaan terään. Se on nimittäin pari senttiä liian iso. Nyt pöllin pitää olla iso ja iso myös painaa. Telkälle riittäisi pienempikin pönttö, myöntää Uuttera.
Osmo Uutteran mukaan sillä ei ole merkitystä, mitä puuta käytetään. Ainoastaan omenapuu on kairattavaksi liian kovaa materiaalia.
– Tärkeintä on muistaa se, että ei käytetä tuoretta puuta. Jos sellaista porataan ja pönttö pistetään sen jälkeen aurinkoon, niin se halkeaa varmasti. Itse poraan aika usein jo syksyllä ja jätän puut sen jälkeen peiton alle kuivumaan. Näin pönttö pysyy ehjänä, Uuttera neuvoo.
– Myös metsässä pystyyn kuivunut puu tuppaa halkeamaan, kun siitä ottaa sisuskalut pois, tietää Uuttera.
Uuttera kertoo, että Kivistön takapihan pönttötehtaan asiakkaille on tarjolla käytännössä kolme erilaista hintavaihtoehtoa. Halvin tapa on tuoda oma puu kairattavaksi, seuraavaksi halvin puolestaan puolivalmiin pöntön ostaminen.
– Pöntön saa tietysti myös valmiina kiinnityssysteemeineen kaikkineen, Uuttera lupaa.
