Arto Kanerva
Sirppujokilaskussa on ollut aika hiljaista viimeiset pari vuotta, ja Jari Kiveinen on joutunut lähtemään yksin taittamaan matkaan Nansiosta kohti Kalantia. Tänä vuonna mukaan lähti neljä kanoottia, vaikka ilma oli aika vilpoinen ja joessa vesi alhaalla.
– Laskun päivämäärä on tietysti päätetty jo paljon aikaisemmin, jolloin meillä ei ollut mitään tietoa koronaepidemiasta, Jari Kiveinen toteaa.
Mitään mainontaa ei tietenkään tilanteesta johtuen tehty, mutta silti pari melojaa ilmoittautui ennakkoon ja viimeinen ilmoittautuminen tuli laskupäivän aamuna.
Kiveinen kertoo päättäneensä lähteä tällä kertaa melomaan ollakseen ensikertalaisille oppaana, eikä näe asiassa mitään hankaluuksia, koska joella meloessa tulee tarpeelliset turvavälit pidettyä ihan itsestään.
Vesi oli alhaalla ja vain kaksi kanoottia tuli alas Pyhäkoskesta, kiviä kolistellen. Hallunkoskessa puolestaan oli sen verran suoraa pudotusta kuohuihin, ettei kukaan lähtenyt riskeeraamaan kuivia varusteitaan, vaan kaikki kanootit uitettiin tai kannettiin kosken ohi.
Ensi kertaa mukana Sirppujokilaskussa ollut Toni Sormunen kehui melontaa mukavan leppoisaksi puuhaksi laiskasti virtaavassa joessa ja myötätuulessa. Loppumatkasta tilanne kuitenkin muuttui, kun lähempänä Kalantia kylmä pohjoistuuli osui suoraan melojia vastaa joen uomassa ja eteenpäin päästäkseen piti tehdä ihan töitä.
Tänä vuonna oli mukana myös laajempaa kokemusta, kun yli 19 000 kilometriä melonut Janne Pyykkö lähti mukaan.
– Meillä oli muutenkin asiaa tänne suuntaan ja kun huomasimme Sirppujokilaskun osuvan samalle päivälle, niin päätimme lähteä mukaan. Hienoa olla pitkään aikaan ensimmäistä kertaa ulkona ja Uudenmaan ulkopuolella.
Pyykkö ylläpitää suosittua avisuora-retkeilyblogia ja on kulkenut ympäri maailmaa, mutta mieluisimpia kohteita lienevät Lapin melontareitit.
