Tinja Jalonen
Varppeen koulu osallistuu kaksivuotiseen Erasmus-projektiin, jota rahoittaa Euroopan Unioni. Projektissa on mukana yhteensä viisi maata, joissa järjestetään tapaamisia vuorotellen.
Tapaamisisssa tehdään animoituja opetusvideoita ryhmittäin. Tällä kertaa projekti on nimeltään Youth4Media, ja aiheenamme oli älypuhelimen käytön mahdollisuudet ja ongelmat.
Vuoden 2020 ensimmäinen tapaaminen oli Saksassa, Fritzlarissa ja sinne matkusti viisi kahdeksasluokkalaista kansainvälisyyskurssin oppilasta; Annika Laulumaa , Noora Metsänkylä , Kasper Mannelin , Vendla Toukoniitty ja minä, jutun kirjoittaja Tinja Jalonen sekä opettajat Sirpa Kavén ja Samu Paananen .
Koko kuluneen vuoden ajan olemme kansainvälisyystunneilla valmistautuneet matkaamme varten. Olemme tutustuneet projektin aiheeseen, joka on tänä vuonna ”Smartphone” ja kuvanneet muun muassa esittelyvideon Varppeen koulusta.
Lopulta koitti 1. maaliskuuta, jolloin aloitimme kauan odotetun matkamme. Saavuimme samana iltana Hesseniin, Saksaan jossa tiemme erkanivat, kun kaikki lähtivät majoitusperheidensä mukana uuteen kotiinsa.
Ilmassa oli käsinkosketeltavaa jännitystä seuraavana aamuna saapuessamme paikalliselle koululle. Aamupäivä kului tutustumisleikkien ja alkujännityksen voittamisen merkeissä.
Tilanne oli hyvin erilainen normaaliin tutustumiseen verrattuna, olihan ihmisiä Saksasta, Espanjasta, Puolasta ja Suomesta. Italiastakin olisi pitänyt tulla oppilaita, mutta matka peruuntui heidän osaltaan koronaviruksen takia. Kielimuurista huolimatta tulimme kaikki hyvin toimeen. Englanti sujui kaikilta moitteettomasti, ja jännitys alkoi väistyä.
Koulupäiviemme aikana teimme animoituja videoita piirtämällä kuvia, jotka saimme näyttämään liikkuvilta stop-motion- tekniikan avulla. Lopuksi äänitimme puheet videoihin mikrofoneilla.
Meidät oli jaettu kuuteen ryhmään, joista kukin käsitteli älypuhelimen eri osa-alueita. Aiheita olivat esimerkiksi henkilökohtaiset tiedot ja Whatsapp. Mukana projektissa oli myös kaksi saksalaista ammattilaista, jotka auttoivat animoinnissa ja puheen äänityksessä.
Ehdimme koulun jälkeen iltapäivisin nähdä ja kokea paljon uusien ystäviemme seurassa. Kävimme muun muassa kahviloissa, tutustumassa Fritzlarin nähtävyyksiin, ja Kasselissa, isommassa kaupungissa, johon oli noin puolen tunnin junamatka Fritzlarista. Koulunkin puolesta meille oli järjestetty mielenkiintoisia aktiviteetteja, kuten keilausta ja retki villieläinpuistoon.
Viimeisenä päivänä ennen lähtöä koululla järjestettiin Farewell-party niminen päätösjuhla. Vaikka juhlassa soikin hilpeä musiikki ja kaikkialla kuului iloinen puheensorina, tunnelma oli hieman haikea.
Kaikki tiesivät, että tulisivat kaipaamaan uusia ystäviään ja yhdessä koettua viikkoa. Juhlan päätyttyä sanoimme näkemiin uusille tuttavuuksille ja palasimme vielä viimeiseksi yöksi perheisiimme.
Lauantaina 7. maaliskuuta kokoonnuimme juna-asemalla, kiitimme perheitämme majoituksesta ja unohtumattomasta viikosta, ja aloitimme paluumatkan kohti Suomea.
Saksassa vietetty viikko ei olisi mielestäni voinut paremmin onnistua ja odotan jo innolla ensi kevättä, jolloin on Laitilan vuoro järjestää tapaaminen ja toimia majoittavina perheinä.
Kirjoittaja toimi tet-harjoittelijana Laitilan Sanomissa maaliskuussa.
