Laitilan kaupungin uusi vapaa-aikapäällikkö Emilia Andersson, 33, on kulkenut Laitilaan tullessaan pitkän matkan, sanan varsinaisessa merkityksessä. Andersson on nimittäin kotoisin Tornionjokilaaksosta, jossa on elänyt lähes koko ikänsä.
– Olen asunut melkein koko ikäni Ylitorniolla. Opiskeluajan olin Rovaniemellä ja sitten olin vuoden verran töissä Oulun yläpuolella Pudasjärvellä. Mutta sen hyppäyksen jälkeenkin muutin takaisin Ylitorniolle vuonna 2013, hän kertoo.
Andersson on opiskellut ammattikorkeakoulussa liikunnanohjaajaksi. Hän on tehnyt koulutustaan vastaavia töitä, mutta halusi laajentaa työnkuvaansa. Mahdollisuus löytyi Laitilasta, jossa vapautui keväällä vapaa-aikapäällikön paikka.
– Pohjoisessa itseäni kiinnostavia työpaikkoja on tarjolla tosi vähän. Aloin sitten reippaasti katsella kiinnostavia avoimia työpaikkoja, enkä kiinnittänyt huomiota niinkään siihen, missä ne sijaitsevat, hän kertoo matkastaan Laitilaan.
Vaikka ei se ihan paikkaansa pidä, hän paljastaa.
– No, kyllä minä niitä työpaikkoja sen verran karsin, etten missään nimessä halunnut mihinkään isoon kaupunkiin, hän naurahtaa ja lisää:
– Uskon, että viihdyn pienemmässä kaupungissa paljon paremmin.
Laitilassa hän aloitti huhtikuun alussa ja kiittelee viihtyneensä oikein hyvin.
– Joka aamu on ollut kiva tulla töihin, hän kuvaa hyvää tunnelmaa.
Hän ei siis yhdy niihin arvioihin, joiden mukaan paikkakunta olisi sisäänpäinlämpiävä.
– Tosin sekin voi vaikuttaa, että olen aika sosiaalinen itsekin. Siis kova puhumaan, hän naurahtaa.
Ylitornion asukasluku on noin 4 000 eli se on reilun 8 000 asukkaan Laitilaa selvästi pienempi – mutta toisin katsottuna paljon isompi:
– Meillä etäisyydet ovat mitä ovat, hän nauraa ja kuvaa, että kun hänelle sanottiin matkan Uuteenkaupunkiin olevan noin 20 kilometriä, niin hän hämmästyi sen tarkoittavan todella matkaa keskustasta keskustaan.
– Meillä kun sanotaan, että johonkin on vaikka 40 kilometriä, niin sitten ollaan vasta kunnan rajalla ja varsinaiseen keskustaan on vielä toiset 40 kilometriä.
Myös lyhyt työmatka on arjen luksusta.
– Olen viimeiset neljä vuotta ajanut aamuin illoin tunnin töihin. Nyt töihin kestää viisi minuuttia kävellen ja se on ihanaa.
Mukanaan Andersson toi kaksi näkyvää – ja kuuluvaa – ominaisuuttaan: pirteän olemuksensa ja jo paljon huomiota herättäneen pohjoisen murteensa, jossa H-kirjainta viljellään sanojen sisällä.
– Murre on sellainen, joka herättää huomiota, hän tietää.
Andersson kuvaa tehtäväänsä vapaa-aikapäällikkönä mielenkiintoisen monipuoliseksi – ja juuri sellaista hän halusikin.
– Haluan tutustua rauhassa siihen, mitä kaikkea tähän työhön ihan käytännössä kuuluu, vaikka paperilla sen jo tiedän. Samalla näen, mitkä ovat sellaisia hyviä ja toimivia asioita. Mahdollisia muutoksia haluan toteuttaa askel kerrallaan, en isolla rysäyksellä.
Hän on työskennellyt hyvin eri-ikäisten ihmisten kanssa.
– Yleistäen sanon, että yksi tärkeimpiä asioita minusta on ennaltaehkäisyyn panostaminen, olipa kyseessä minkä ikäinen ihminen tahansa. Lapset on hyvä saada innostumaan liikunnasta, jotta heille jäisi liikunnallinen elämäntapa. Toisaalta koskaan ei ole liian myöhäistä aloittaa liikkumista, ja nykyään tiedetään, että hyvä isojen lihasten kunto auttaa usein ikäihmisiä selviämään pidempään itsenäisesti kotona.
Laitilassa kotouttamistyö on vapaa-aikapäällikön ja nuorisotoimen päällikön yhteisvastuulla.
– Teemme nuorisopäällikkönä työskentelevän Mantereen Nooran kanssa tiivistä yhteistyötä. Työhömme sisältyy sekä maan sisäiseen että valtion rajat ylittävään muuttoon liittyvät kotouttamistoimet.
Omalla vapaa-ajallaan Emilia Andersson mieluusti esimerkiksi liikkuu:
– Harrastan kuntosalilla käymistä ja liikkumista ulkona eli pyöräilyä ja lenkkeilyä. Neljävuotiaan Hugo -koirani kanssa olemme harrastaneet agilityä ja reipas liikkuminen Hugon kanssa jatkuu, kunhan saan hänetkin Ylitorniolta tänne Laitilaan.
Lisäksi Andersson on kova tekemään käsillään.
– Virkkaan, kudon, teen hopeakoruja ja himmeleitä. Ja jos huonekalu on vääränvärinen, niin tartun pensseliin ja maalaan sen.