Täst kulmast: Rahapelien rosvoluonteesta

0

Marko Laihinen

Joskus äiten nostamana näpsäytin Laitilan linja-autoasemalla 50 pennin pajatsosta keskeltä sisään ja sain kilisevän päävoiton. Muistan tapahtuman yhä elävästi, vaikka siitä on 45 vuotta aikaa. Kas juuri näin toimii riippuvuuksille alttiit aivot.

Aivan juniorina opin pelaamaan pelikorteilla venttiä ja sököä pikkurahasta. Sitten klassista hedelmäpeliä, toki lottoa ja 1X2-vakiota. Myöhemmin Veikkauksen vedonlyöntejä.

Kaikista rahapeleistä olen jäänyt tappiolle. Tarkkaa kokonaissummaa en tiedä, mutta arvioisin, että vuosien saldo on miinuksella joitakin tuhansia euroja. Myöhemmällä iällä olen sentään tajunnut omaa pölhöisyyttä ja vähentänyt pelaamistani rutkasti. Joskus johonkin.

Kaikki rahapelisysteemit menevät niin, että jos pelaat säännöllisesti, niin pitkässä juoksussa häviät rahojasi lähes varmasti. Pahasti riippuvaisella menee omat ja lainatut. Onnetar kun on aina istutettu pelijärjestäjän puolelle. Ammattimaiset urheiluvedonlyöjät ovat oma lukunsa.

Loton päävoiton todennäköisyys on noin 0,000005 prosenttia. Minkä hahmottaa siten, että Laitilan ja Uudenkaupungin välinen matka laitettaisiin millimetripaperille.

Loton arvonta osoittaa yhden tietyn millin pätkän, ja Laitilasta lähtevä tyyppi sattuu valitsemaan juuri sen saman millimetrin. Lottolappu on lähinnä kallis pääsylippu haaveiluun – rahaa ja varakkuutta saa hieman varmemmin tylsästi opiskelemalla, säästäväisyydellä ja töitä tekemällä.

Nyt korona-aikaan peliautomaattirivit ovat laput kuvaruuduilla mykkinä. Toivon mukaan moni on saanut sen myötä terveellistä etäisyyttä pelihimoihinsa ja päättänyt luoda itselleen uudet tavat.

Pelikoneiden suunnittelussa on käytetty kylmää psykologista tietoa, jotta pelaaminen ja panostus lisääntyisi. Isot voitot silloin tällöin aiheuttavat suurimmat dopamiinitulvat ja kiihdyttävät pelaamisen tavan syntymistä.

Automaatteihin on ohjelmoitu ”melkein voittoja” ja ”jäi yhden päähän”, jotka saavat laittamaan lisää rahaa koneeseen. Jossain Kulta-Jaskassa on luola-ajan aivojamme kiehtovia käänteitä – äänekkäät ja välkkyvät ilmaiskierrokset, koira, joka ilmestyessään tuo jokerit peliin.

Talismaanissa sateenkaari avaa suurivoittoisen ruletinpyöräytyksen – kaikki luotu vain siksi, että aivomme palkkio- ja mielihyväsysteemi nalkkaisi eri keinoin yhä tiukemmin kiinni.

Toki joskus joku voittaa miljoonia, mutta viime kädessä Veikkaus on tehnyt voittoa valtavasti. Vaikka Suomessa voittovaroja käytetään niin sanottuihin hyviin tarkoituksiin, se on silti moraalisesti erittäin arveluttavaa rahankeruuta. Lisäveroa peliriippuvaisilta. Parempi olisi, että pelaaminen keskitettäisiin tiukasti valvottuihin paikkoihin.

Mitkä ovat juurisyitä rahalla pelaamiselle ja muille riippuvuuksille? Geneettisen alttiuden lisäksi se, että elämä on tylsää, kaivataan hetken huvia ja jännitystä: nopeaa ja varmaa mielihyvää.

Syvemmällä tasolla todellisuuspakoa – elämä saatetaan kokea tyhjäksi ja merkityksettömäksi, ja juuri silloin sitä yritetään täyttää epäterveellisillä ja köyhdyttävillä riippuvuuksilla. Ne antavat kierolla tavalla korvikkeenomaista olemisen syytä, sisältöä ja jopa turvallisuuden tunnetta.

Osalle riippuvuudet ovat elinikäinen seuralainen ja pirullisimmissa tapauksissa sitä yksilön todellista omaa vastuuta vaikea nähdä. Elintapamuutoksia saa tehdä, ja jos ei kokonaan pääse eroon, niin riippuvuudet kannattaa vaihtaa edes parempiin ja terveellisimpiin. Apuja on saatavilla.

Kirjoittaja asuu Turussa ja harrastaa jälkikäteisviisautta