Tomera hopean- ja kullanvärinen kukko pitää oikeassa jalassaan hopeista kovelia eli koverruspuukkoa. Vuoden 1960 viimeisessä kokouksessaan Laitilan kaupunginvaltuusto hyväksyi muutamilla muutoksilla Ahti Hammarin suunnitteleman vaakunan kaupungin tunnukseksi. Vaakuna on edelleen vahvasti näkyvillä Laitilan kaupungin uudistetussa visuaalisessa ilmeessä.
Toukokuussa kaupunginhallitus sai nähdä vilauksen syksyllä julkistettavasta aineistoista, jossa paikkansa kaupungin keulakuvana pitää ylpeydellä vaakunasta tuttu kukko, tukevasti yhdellä jalalla seisoen.
Mutta palataanpa historiaa, ja siihen, miksi juuri kukko valikoitui Laitilan keulakuvaksi. Noin 60 vuotta sitten vaakunaehdotuksia punnitaessa oli pyydetty asiantuntijalausunto filosofian tohtori Arvo Viljannilta.
Hän oli puoltanut Hammarin kukkovaakunaa lukuunottamatta taustan vihreää väriä, joka valtuuston päätöksellä muutettiin Viljannin toivomaksi maakuntavaakunan kilven punaiseksi. Alunperin Hammarin ehdotuksessa kukon jalassa oli kultaraha, mutta sen Laitilan vaakunatoimikunta oli pyytänyt vaihtamaan johonkin puun kovertamiseen käytettyyn työkaluun. Arvo Viljanti ehdotti, että jalassa voisi olla vaikka kananmuna.
Laitilan Sanomat 30. joulukuuta 1960, kertoo, että vaakuna valittiin valtuuston kokouksessa kynttiläin tuikkeessa, sillä sähkövirran saannissa oli syntynyt useita tunteja kestänyt tauko.
Yksimielinen ei valtuusto ollut, ja osa valtuutetuista olisi halunnut siirtää päätöstä seuraavaan kokoukseen. Vaakunakilpailuun oli tullut 55 ehdotusta, joista kolme oli valittu loppusuoralle.
Laitilan Sanomat kertoo, että vuoden 1960 viimeisessä kokouksessa valtuutettu Pilppula kannatti kukko-aihetta, jossa nykyisyys ja menneisyys koskettavat toisiaan. Myös valtuutetut Vihe ja Heikkilä puolsivat kukko-aihetta, jossa Heikkilä näki sisua. Äänestyksessä kukko-vaakuna sai 17 ääntä ja toiseksi jäänyt Untamala-niminen vaakuna 9 ääntä.
Laitilan kulttuurisihteeri Jukka Vehmaksen kirjoittamassa Sata valtuustovuotta Laitilassa 1912–2012 todetaan, että kukko oli hyvä valinta ikoniksi, sillä aihe on sopivan hauska. ”Sitä onkin jalostettu moneen suuntaan. 1980-luvulla Laitilan slogan oli Kukonaskeleen edellä,” kirjassa todetaan.
Kukkoa, kanaa ja munaa on kaupungin markkinoinnissa käytetty, ja käytetään edelleen niin mainoslauseissa kuin logoissakin. Laitilan nykyisessä strategiassa on nimetty kolme arvoa, jotka viestivät tulevaisuuslähtöisyyttä, rohkeutta ja kehittymistä sekä asukas- ja yrittäjälähtöisyyttä. Arvot on nimetty iskulauseiksi: Kolme kukon askelta edellä, Munauskin voi olla menestys sekä Asukas ja yrittäjä ovat kultamunamme.
Laitilan kaupunki on käyttänyt visuaalisessa ilmeessään pitkään vihreää väriä. Tosin Munamarkkinoita markkinoidaan nykyisin mustalla ja keltaisella.
Laitilan kukosta on muotoutunut vahva brändi, kiitos myös paikallisten yritysten, joiden tuotteissa kukko, eläinmaailman matcho tai kanaparven herrasmies, seisoo tukevasti jalallaan.
Arvo Viljanti ja Ahti Hammar
– Arvo Viljanti oli opettaja, virkamies ja historioitsija sekä Varsinais-Suomen Maa-
kuntaliiton perustajia.
– Ahti Hammar oli Suomalainen taidemaalari ja 94 suomalaista kunnan vaakunaa
suunnItellut heraldikko.
Lähde: Wikipedia
Arvo Viljannin huomioita kukkovaakunasta vuonna 1960
– Arvo Viljannin lausunnon mukaan vertauskuva kukosta on osuva: ”Laitilan kanataloudella on näet myös loistava historiallinen menneisyytensä, jonka voidaan osoittaa ulottuvan ainakin Kustaa Vaaasan hallituskaudelle.”Venäjän sodan aikana v. 1555 tiedetään näet Laitilan seudun maksaneen apuveronsa kruunulle munissa suorittamalla yhteensä 4300 munaa.
– Viljannin mielestä komea kukko on kanaa parempi vaakunaeläin.
– ”Sitä paitsi oli myös Vasaborgin kreivikunnan – johon Laitilakin kuului – vaakunan pääväreinä punainen ja hopea, joten tämäkin väriperinne jatkuisi edelleen Laitilan vaakunassa,” Viljanti kirjoitti lausuntoonsa.
“Vaakuna ilmentää paikkakuntaa ja usein nostaa esiin visuaalisesti jotain paikkakunnalle ominaista tai ainutlaatuista. Lisäksi se viestii värillä tietynlaista luonnetta tai tyyliä. Vaakunan käyttöä valvoo kunnanhallitus tai hallintosäännössä määrätty kunnan muu viranomainen. “
Lähde: Kuntaviestinnän opas, 2016
– Pyhärannan vaakunan selitys on ”punaisessa kentässä kultainen apilaristi, jonka alaosa muodostaa ankkurin.” Vaakunan on suunnitellut Olof Eriksson, ja Pyhärannan kunnanvaltuusto hyväksyi sen kokouksessaan 28. tammikuuta 1956. Sisäasiainministeriö vahvisti vaakunan käyttöön 3. toukokuuta samana vuonna. Lähde: Wikipedia
Pyhärannan vaakunassa on ankkuri ja apilaristi
Pyhärannan vaakuna on hyvin tunnettu kultainen ankkurikuvio, jonka yläosassa on apilaristi punaisella pohjalla.
Ankkurin yhdistää heti merellisyyteen. Kunnan nettisivuilla kerrotaankin, että Pyhärannan vaakunan aihe viittaa paitsi merenkulkuun myös maatalouteen. Apilaristi kuvaa kunnan apilanlehden kaltaista muotoa.
Pyhärannan kunnan sivuilla käytetään vaakunaa, mutta uudemmilla asumiseen suunnatuilla Pyharantaan.fi -sivuilla vaakunan on korvannut vuonna 2017 käyttöön otettu ankkuri-logo.
– Vaakuna on tietysti perinteisessä pöytästandaarissa, jota käytetään virallisissa muistamisissa ja tietysti lipussa, joka liehuu kunnanvirastolla. Painetussa materiaalissa enää harvoin käytetään perinteistä vaakunaa. Kunnan perinteisessä tiedotuslehti UutisAnkkurissa vaakuna vielä on, Tiina Peltoniemi Pyhärannan kunnasta kertoo.
Uudesta logosta on käytössä kolme eri väriä: tuki- ja hallintopalveluiden käytössä oleva kulta, elinvoima- ja kehityspalvelujen turkoosi ja palveluiden sininen.
– Kunnan Facebook-sivuilla, pyharantaan.fi-nettisivuilla, kirjepohjissa, kirjekuorissa, sähköpostin allekirjoituksissa ja mainosmateriaalissa näkyy uusi visuaalinen ilme.
Pyhärannan kunnan väri ei siis ole punainen.
– Uuden logon mukainen väritys viittaa enemmänkin merellisyyteen, Peltoniemi toteaa.
Laitilan Jyskeen tunnistaa punaisesta väristä
Laitilan Jyskeen punainen väri ei ole missään tekemisissä kaupungin vaakunan värin kanssa, vaikka se samaa värimaailmaa edustaakin. Laitilan Jyske perustettiin vuonna 1911. Johtokunnan päätöksellä seuran urheiluasuna pidettiin punaisia housuja sekä valkoista paitaa, kuten Jyskeen historiikit kertovat. ” Iivari Kajannon mielestä värit olivat merkki yhteiskunnallisesta radikaaliudesta. Ainoastaan Paavo Teukku vierasti punaista väriä.
Paavo Teukku oli Jyskeen perustajäseniä ja voimahahmoja. Jääkäri Teukku kaatui sisällissodassa 1918 Tampereella.
Teukku taipui lopulta muiden jäsenien tahtoon ja lohdutti itseään ajatuksella, että ”suvinen päivänpaiste” haalistaa housujen värin,” kertoo Juha Tuuna teoksessa Laitilan Jyskeen ensimmäiset sata vuotta.
Jyskeen historiaan kuuluu myös vihreä vaihe.
Seuran verryttelyasu oli 1950-luvulta aina vuoteen 1971 saakka vihreä. 1970-luvulla seurassa uudistettiin suurella kädellä, ja väri vaihtui punaiseksi. ” Seuralle valmistui lisäksi erillinen urheilupuku, jossa housut olivat punaiset ja paita valkoinen. Näin palattiin samoihin väreihin, joita jo seuran perustajat aikoinaan käyttivät,” Heikki Rautelin kirjoitti Jyskeen vuonna 1981 julkistettuun historiikkiin.
Jyskeellä on värien lisäksi historiallinen logo. Juha Tuunan kirjoittamassa historiikissä lukee, että vuonna 1934 urheiluseuran tunnukseksi valittiin maanviljelijä Vieno Haukkalan suunnittelema logo. Siinä keltaisen ympyrän keskellä valkoisessa pallossa oli kirjaimet L ja J. Ruusukkeen sisällä olevan ympyrän alalaidasta nousee aurinko.
Logoa on päivitetty pienillä värimuutoksilla, mutta pääpiirteittäin se on yhä sama.
TIESITKÖ:
– Jyske on vuosien aikana hakenut väriään. Vuonna 1965 seura sai oman viirinsä, jonka pohjavärit olivat Suomen lippua mukaillen sininen ja valkoinen. Viirin päällä oli seuran logo.
Lähteet: Heikki Rautelin: Laitilan Jyske 1911–1981, Juha Tuuna: Laitilan
Jyskeen ensimmäiset sata vuotta.
