Lemmikki-juttusarjassa esitellään Urkkimobiili: Ei ollenkaan hullumpaa koiran elämää

0
Päät kääntyvät, kun Pertti ajaa ja Urkki on kyydissä kärryssään. Rauhallinen liikkumistapa sopii kummallekin.

Arto Kanerva

Urkki elää rauhallista ja leppoisaa elämää, eikä murehdi pikkuasioista. Ei sen puoleen isommistakaan asioista. Urkki on yhdeksänvuotias pitkäkarvainen kääpiömäyräkoira, vaikka isäntänsä Pertti väittää, ettei tuo nyt ihan kääpiö ole.

– Mahtaako vihjailla jotain huolella ja kovan työn kanssa hankituista linjoistani, Urkki miettii.

No samapa tuo, sanotaan häntäkin nyt kohteliaisuuden vuoksi isännäksi, vaikka täysipäiväinen palvelija onkin.

Päiväohjelma Urkilla on, mutta ei mitenkään tiukasti kaavoihin sidottu.

– Emännän kanssa käydään aamulla postilaatikolla ja siinä samalla tulee hoidettua hiukan aamutoimia, noh, tiedättehän. Sen jälkeen on loppupäivän ohjelmassa sellaista yleistä oleilua, jota rytmittävät mukavasti ruokatauot, torkut ja välipalat. Ja kun tuli puhe välipaloista, niin parasta herkkua on ilman muuta juusto.

Varsinaista mielipaikkaa Urkilla ei ole torkkujen ottamiseen, siitähän sitä tulee vaihtelua elämään, kun ottaa torkut siinä missä sattuu olemaan. Paitsi jos sataa tai on kylmä, silloin pysytään tiukasti sisätiloissa. Ymmärtäähän tuon, että on varmasti kamalaa, jos tassut ja turkki kastuvat. Mahtaako koirakaan pitää märän koiran hajusta?

– Tämän koiran elämä muuttui paljon mukavammaksi sellaiset kaksi ja puoli vuotta sitten, kun tuo isäntä jäi täyspäiväisesti kotiin. Ennen hän kävi päivällä päästämässä minut hetkeksi ulos, mutta nyt hän on valmiina palvelemaan milloin vain, eikä tarvitse enää olla tuntitolkulla yksinään.

Välillä Pertti vie Urkin ajelulle ja mieluisin kulkupeli on helppo valita.

– Autossa on toki tilaa, mutta maisemat vaihtuvat liian nopeasti, eikä sinne sisään tule mitään mielenkiintoisia tuoksuja. Polkupyörä menee hiukan hitaammin, mutta sen tavaratelineellä ei ole mitenkään mukava matkustaa ahtaassa pussissa. Ja välipaloistani en luovu, sen tiedätte.

Urkin suosikkikulkupeli onkin varsinainen Urkkimobiili, istuttava tasapainokulkuneuvo Airweel. Siinä tietysti kuljettaja Pertti istuu ja Urkki kulkee Urkkimobiilin perään varta vasten lähes mittatilaustyönä tehdyssä peräkärryssä.

– Kuten varmaan arvaatte, tämä mäyräkoira ei ole tottunut korkeuksiin ja tuo kärry on juuri sopivan matalalla. Lisäksi vauhtia on vain 15 kilometriä tunnissa, joten siinä ehtii nuuskia kunnolla ja katsella maisemia. Tuo on koiran ulkoiluttamista minun makuuni.

Kyllä siinä yleensä päät kääntyvät, kun olemme liikenteessä, Pertti Ekberg sanoo. Tällaisia tasapainokulkuneuvoja on Suomessa ilmeisesti reilun sadan kappaleen verran, joten ei näitä joka päivä vastaan tule.

– Ajaminen on yllättävän helppoa, nopeuden säätö ja ohjaus hoituu laitetta kallistelemalla ja pystyssä tällä pysyy ilman harjoittelua ja yrittämistä. Kokemukseni perusteella tämä on paljon turvallisempi kulkuväline kuin esimerkiksi sähköpolkupyörä, erityisesti siksi, että tällä ajetaan paljon hitaammin. Tilanteet ja esteet eivät tule vastaan liian nopeasti.

Oma hommansa oli siinäkin, että Airwheelistä tuli aito Urkkimobiili, Pertti kertoo. Tasapainokulkuneuvossa ei ollut vetokoukkua ja sellainen piti tehdä itse. Sama juttu peräkärryn kanssa ja aivan tuurilla siitä tuli juuri sopivan kokoinen, että Urkin sänky mahtuu kyytiin kuin sille tehtynä.

JÄTÄ VASTAUS

Please enter your comment!
Please enter your name here