Laitilan ja Pyhärannan metsissä mustikkasato näyttää vähintäänkin kohtuulliselta. Siis miksipä ei lähtisi metsään?
Tähän aikaan vuodesta kohistaan yleensä siitä kuinka thaimaalaiset tulevat keräämän luonnonmarjat metsistämme. Nyt korona estää heidän tulonsa tänne.
Fakta on, että teollisuudessa käytettävästä marjasta 90 prosenttia on ollut viime vuosina ulkomaalaisten keräämää. ”Tänä vuonna suomalaisilla on tilaisuus näyttää, onko meistä marjanpoimijoiksi”, haastaa Arktiset Aromit ry:n toiminnanjohtaja Birgitta Partanen.
Huoli metsään mätänevistä marjoista on aiheellinen. Sadosta kerätään talteen vuosittain vain vaivaiset kymmenen prosenttia. C-vitamiinia moni tankkaa talvisin purkeista ja pillereistä, vaikka sitä olisi ilmaiseksi lähiluonnossa saatavilla ja säilöttävissä talven varalle.
Mielikuvat suomalaisten keräilijävietin hiipumisesta saattavat tosin olla liioiteltujakin. Luonnonvarakeskuksen erikoistutkija Rainer Peltola sanoo, että yli puolet suomalaisista poimii marjoja vähintään kerran vuodessa. ”Puheet, että suomalaisista ei ole marjanpoimijoiksi, ovat ihan höpoä! (Satakunnan Kansa 10.7).
Luontoharrastus on korona-aikana saanut massoja luontoon, joten ehkä marjastuksenkin suosio kasvaa. Ilta-Sanomat kertoi äskettäin kuinka 17-vuotias mikkeliläinen nuorukainen oli hankkinut marjarahasäästöillään vanhan mersun. Metsässä vietetty aika on tuottanut hänelle kesäisin noin 400–600 euroa.
Olipa motiivina sitten raha, rauha tai vitamiinit, marjastaminen on hyvä teko.
eija.eskola-buri@laitilansanomat.fi