Täst kulmast: Kyttäämisestä

0

Inga Nuojua

Korona-aika on tuonut esille asian, jota aikaisemmin olen pitänyt harvojen ”huvina” ja siksi merkityksettömänä. Tarkoitan intoa puuttua toisten asioihin.

Tekstaripalstoilla nimettömyyden takaa olen huomannut tällaista toimintaa harjoitetun. Ilmeisesti sitä liikkuu somessa runsaastikin, mutta koska itse en niillä foorumeilla toimi, olen tältä osin autuaan tietämätön.

Valtiovallan hyvää tarkoittanut määräys eristää ikäihmiset kuukausiksi koteihinsa sai merkillisiä lieveilmiöitä. Omasta kokemuksestani en voi puhua, sillä olen saanut toimia ihan rauhassa. Tuttavilta sen sijaan olen kuullut merkillisiä viestejä.

Jos yli seitsemänkymppinen on mennyt kauppaan päivällä, on kuulemma voinut saada osakseen tuijotusta, jopa sanallista solvausta. Jotkut ovat siis tulkinneet kauppojen aamuajat riskiryhmäläisille niin, että he eivät muulloin saisi kauppaan mennäkään ja ottaneet vielä valvonnankin itselleen.

Kohtuuden nimissä tulkoot kerrottua myös, että kun nuori riskiryhmäläinen oli mennyt seitsemältä kauppaan, häneltä oli ikäihminen kysynyt, mitä täällä teet. Eli kyylääjiä on kaikissa ikäryhmissä.

Luin lehdestä, että Italiassa oli koronaeristysaikana joku isoisä ollut ulkona kävelemässä lapsenlapsensa kanssa. Naapuri oli ilmoittanut poliisille ja pappaa oli sakotettu. Voin hyvin kuvitella, että mikäli meilläkin olisi menty samoihin määräyksiin ja annettu poliisille samat valtuudet kuin Italiassa, ilmiantajia olisi löytynyt meiltäkin.

Entä paluu normaalimpaan elämään. Satuin näkemään fiksun geriatrin haastattelun.

Nimi ei jäänyt valitettavasti mieleeni. Hän totesi, että hyvää tarkoittaneella, kaikkia yli seitsemänkymppisiä koskeneilla rajoitteilla tulee olemaan pitkä, tumma varjo. Olen täysin samaa mieltä.

Se näkyi jo uutisessa, jossa oli selvitetty eri ikäryhmien suhtautumista ikääntyneiden eristyksen jatkamiseen. Nuorten enemmistö kannatti eristyksen jatkamista. Kannatus väheni suorassa suhteessa vastaajan iän lisääntymiseen. Itse kohderyhmäläisistä yli puolet ei sitä kannattanut.

Järki voitti ja liekaa löystettiin. Annettiin mahdollisuus oman harkinnan käyttöön.

Korviini sattui myös uutinen, jossa oli selvitetty poliisin toiminnasta tehtyjä kanteluita. Oli paljastunut mielenkiintoinen seikka: samat henkilöt ovat monen kantelun takana. Uutinen tuki käsitystäni, että pahansuopia on kuitenkin kohtuullisen vähän.

Itsekin voin puuttua toisten toimintaan, mutta vain jos se tuottaa toistuvaa haittaa itselleni. Silloinkin toimintatapoihini kuuluu, että otan suoraan yhteyttä asianosaiseen.

Ongelmakohtien esilleottaminen on sinänsä tie parempaan, mutta miten sen toteuttaa, kysyy harkintaa. Onneksi meillä on virkamieskoneisto, jolta löytyy järkeä ja suhteellisuudentajua olla käyttämättä valvojina näitä itse itsensä valtuuttamia.

Kirjoittaja on eläkkeellä oleva biologi, joka on kotoisin Laitilasta.