Tatu Ujula
Historiaa tuntevat, tai kypsempään ikään ehtineet, muistavat maaltamuuton kaupunkeihin 1960- ja 1970-luvun Suomessa. Silloin suo, kuokka ja Jussi ei enää riittänyt.
Maaseutu nimittäin koneellistui. Suomalaisesta sisusta huolimatta kaikille ei ollut töitä.
Leipää lähdettiin hakemaan muualta. Kaupunkien tehtaat kysyivät työvoimaa. Jylhät tehtaanpiiput lupailivat työtä ainiaaksi.
Olemmeko päässeet tässä ajattelussa puusta pitkälle? Olemme oppineet, että tehdas voidaan sulkea tai viedä Kiinaan. Olemme eläneet kuuliaisesti Anssi Kelan laulun mukaan: kolmekymmentä vuotta hitsannut henkilö laitetaan opiskelemaan.
Tästä huolimatta moni pitää kaupunkeihin pakkautumista itsestäänselvyytenä. Välttämättömyytenä.
Perusteluna kaupungistumiselle esitellään usein sen peruuttamattomuus. Täytyy kuitenkin muistaa, että harva asia pysyy.
Ensimmäistä maailmansotaakin pidettiin sotana, joka lopettaa kaikki muut sodat. Kuinkas sitten kävikään? Koronaviruksen myötä olemme alkaneet punnita arvojamme uudelleen. Samoin myös faktoja.
Voi olla, että pääkaupunkiseudun sardiinipurkit, joita myös yksiöiksi kutsutaan, miellyttävät suurta osaa kansastamme. Kiistämätöntä kuitenkin on, että kun rajoitukset iskivät, näistä designkämpistä tuli monelle pikkuruisia vankiloita.
Yhtäkkiä palvelut sulkivat ovensa. Ei ollut minne mennä. Jopa ulkoilijoille heristeltiin sormea. Laavullekaan ei näet voinut mennä turvallisesti, koska väkeä oli nuotiopaikka kukkurallaan.
No miten maaseudulla? Elämä jatkui haasteista huolimatta.
Väljempi asuminen tarkoitti sitä, että korpimaata riitti jokaiselle. Saattoi astua ulos ovestaan pelkäämättä henkensä puolesta.
Palvelut sulkivat ovensa kuten kaupungeissa. Maaseudun aseena on kuitenkin omavaraisuus. Jos sinulla ei itselläsi ole maan antimia, hyvin todennäköisesti jollakin tuttavallasi niitä löytyy.
Mitä tästä sotkusta sitten voi oppia? Ainakin sen, että asiat eivät ole mustavalkoisia.
Maaseutu tarjoaa asioita, mitä kaupunki ei tarjoa. Samoin kaupunki ei yksinkertaisesti elä ilman maaseutua. Piste.
Kaupungissa on suurempi määrä palveluita, mutta maaseudulla on omat valttikorttinsa. Uskon vakaasti, että moni kaupunkilainen pohtii nyt etätöihin lähtemistä maaseudulle.
Edullisemmat tonttihinnat ja turvallisempi elämä Ruuhka-Suomen ulkopuolella kutkuttavat. Pidetään huolta siitä, että kotimaista ruokaa on lautasella myös jatkossa. Sitten ei tarvitse pelätä, että lautanen jäisi kokonaan tyhjäksi.
Kirjoittaja on kotoisin Laitilasta ja työskentelee Ypäjän kunnanjohtajana.