On monia erilaisia tapoja hankkia syöpä ja mielenterveysongelmia. Eräs ikävimmistä on auringonpaisteessa makaaminen. Jos kurjuuden haluaa maksimoida, kannattaa tämä makaaminen suorittaa yleisellä uimarannalla.
Usein sanotaan, että meidän pitäisi jättää lapsille ja nuorille elinkelpoinen planeetta. Kännyköistä tulvivaa kihisevää bailandoa polttavan auringon alla kuunnellessa tulee silti väkisinkin mieleen, että ehkä nämä nuoret ovat kuin ovatkin ansainneet ne sivistyneen maailman savuavat rauniot, jotka me olemme päättäneet heille perinnöksi jättää.
Ei kai nyt sentään. Päreiden polttamisen sijaan kannattaa käydä välillä vaikka vedessä viilentymässä. Tupakannatsojen ja käärepapereiden seassa lilluessa on mukavaa seurata pikkuväen rantapuuhia.
Yksi ronkkii puolikuolleen lahnan silmämunia jäätelötikulla, toinen toteuttaa sosiopaattisia luonteenpiirteitään tuhoamalla pienempiensä hiekkalinnoja, ja kolmas parkuu kellukkeidensa perään sinilevälautan keskellä, samalla kun seksikkäästi poskiltaan punakoituneet, pöyristyneet vanhemmat uhkaavat haastaa lippakioskin kesäharjoittelijan oikeuteen, sillä valikoimaan ei kuulu lainkaan keskiketterää tai edes lonkeroa.
Mutta miksi keskittyä epäoleellisiin häiriötekijöihin, kun luontoäidillä on niin paljon tähdellisempääkin tarjottavaa? Kun lokkiparvi laulaa serenadia, sipsipussi kuhisee kusiaisia, ja jaffa on lämmintä kuin pakkasyönä reittä pitkin valuva märehtijän pissa, tuntee paatuneinkin city-ihminen lähestulkoon mystistä yhteyttä luonnon kanssa. Täällä 300 kiloa painava rottwailerkin voi kirmata vapaana!
Kas, nyt tuo jalo eläin puree sixpackinkuoreen sotkeutuneelta sorsalta pään irti! Sellaista on luonnon kiertokulku ja se on kaunista ja pyhää!
Vaikka välillä on rentouttavaa viettää omaa laatuaikaa, ja keskittyä turvallisen aurinkorasvakerroksen alla esimerkiksi Hegelin koottuihin teoksiin, ovat uimarannat ennen muuta paikkoja, joissa sosiaalisuus ja yhteisöllisyys kukoistavat. Ja vaikka takaviistoon leiriytyneen naapurin vanhan isännän ahnas ja herkeämätön tuijotus vähän ujostuttaisikin, kannattaa muistaa, että sellaista rakkaus oli entisaikaan.
Vaikka rannalla on ihanaa, tulee ennemmin tai myöhemmin aika kerätä hiekkaiset viltit ja vaatteet muovipussiin, ja viskata se sinne metsäaukiolle, minne myös tarpeettomat jääkaappipakastimet, liedet ja kuvaputkitelevisiot on tavattu kipata jo sukupolvien ajan.
Aktiivisen rantapäivän jälkeen kelpaa palata taas akut ladattuna omaan kotipesään, jossa reipasta ulkoilijaa odottavat herätyskello, migreeni ja riittämättömyyden tunne.
Kirjoittaja on Laitilan Sanomien avustaja.