Pähkinäpensaan päiväkodille valmistui keväällä upouudet tilat, joihin päästiin lukuisten väistötiloissa vietettyjen vuosien jälkeen. Päiväkodin evakkovuosien aikana yksi sukupolvi ehti varttua kouluikään ja tutuiksi noina vuosina tulivat kerrostaloasunnot, virkamiesten toimistohuoneet, epäkäytännölliset eteistilat ja ahtaat sopet. Mutta ei niin pahaa, etteikö jotain hyvääkin: vaikeat vuodet ovat varmasti kirkastaneet entisestään niin hyvän varhaiskasvatuksen ja ammattitaitoisen henkilökunnan merkityksen kuin osoittaneet perheiden ja työntekijöiden sisukkuuden.
Vihdoin se on totta: Pähkinäpensaan päiväkoti toimii uusissa, päiväkodiksi suunnitelluissa tiloissa. Matka tähän on ollut pitkä: sisäilma- ja kosteusongelmista johtuneiden väistötilavuosien aikana yksi sukupolvi on ehtinyt varttua kouluikään.
– Totta se on, Laitilan kaupungin varhaiskasvatusjohtaja Taija Jalonen myöntää ja sanoo että yksi sukupolvi ehti käydä päiväkodissa niin, etteivät he oikeastaan koskaan olleet oikeassa päiväkodissa.
Mutta Pähkinäpensaan tilaongelmat alkoivat jo paljon aiemmin, yli vuosikymmen sitten – ja jo tuolloin eri väistötilat olivat aika ajoin käytössä. Jalonen laskeskelee nopeasti, että pelkästään hänen työvuosiensa aikana päiväkodin toimintaa on järjestetty ainakin seitsemässä eri paikassa.
Pähkinäpensaan käytössä olleet ovat vaihdelleet tavallisesta kerrostaloasunnosta toimistohuoneisiin, välillä toiminta on ollut päiväkotimaisemmassa miljöössä ja ahtaiden tilojen vuoksi päiväkodin eri ryhmät ovat myös toimineet eri tiloihin hajautettuna eri puolilla kaupunkia.
– Kyllä Pähkinäpensaan päiväkodilla on ollut hyvin kehnot tilat, ei sitä sovi kaunistella. Mutta siitä huolimatta uskallan sanoa, että varhaiskasvatus on koko ajan ollut laadukasta, Jalonen linjaa ja jatkaa:
– Laadukkaan varhaiskasvatuksen eteen on jouduttu toki tekemään kovasti töitä ja olemaan myös luovia.
Hän sanoo, että laadukas varhaiskasvatus ja poikkeusoloissa pärjääminen ovat osaavan ja sitoutuneen henkilökunnan ansiota.
– Ammattitaitoinen ja sitoutunut henkilökunta on osoittautunut arvokkaaksi voimavaraksi, varhaiskasvatusjohtaja kiittelee.
Päiväkodin evakkovuosien aikana yksi sukupolvi ehti varttua kouluikään.
Toukokuussa Pähkinäpensaan päiväkoti muutti Tuunan alueelle täysin uuteen päiväkotikiinteistöön. Viimeisissä väistötiloissa kaupungintalon kellarikerroksessa ehdittiin viettää vuosia ja niin tutuiksi kuin tilat tulivatkin, ei niitä varsinaisesti ikävöidä.
– Onhan tämä uusi päiväkoti varhaiskasvatustoiminnan kannalta aivan toinen maailma. Ja näiden vuosien jälkeen osaamme kyllä tätä onnea arvostaa, hän naurahtaa.
Jalonen kuvaa muutoksen vanhaan olevan valtava ja se konkretisoituu myös käytännössä.
– Yksi hoitaja kertoi sanoneensa lapsille, että lähdetäänpäs nyt liikuntasaliin, johon lapset vastasivat kysymällä, että mennäänkö monitoimihalliin. Kun hoitaja sanoi, että ei mennä, niin lapset kysyivät seuraavakasi, että mennäänkö sitten urheilutalon saliin. Lapsista on vaikea edes käsittää, että omassa päiväkodissa on liikuntasali.
Pähkinäpensaan väki joutui lähtemään kaupungintalon tiloistaan aina, kun oli aika liikkua reippaammin tai ruokailla, jopa pihaleikkeihin lähdettiin puistoihin tai vanhalle päiväkotikiinteistölle Varppeen mäelle.
– Onneksi kuitenkin sijainti oli sellainen, että vanhan päiväkodin piha oli suht lähellä ja muita hyviä liikuntapaikkoja samoin. Ja että meillä oli ruokailumahdollisuus kaupungintalon kahviossa. Mutta vaikuttaahan se päiväkodin arkeen, kun ihan perustoiminnot ovat etäisyyden päässä.
Nyt uudessa päiväkodissa nautitaan esimerkiksi sellaisesta arjen luksuksesta kuin tilavista eteisistä.
– Harva ehkä edes ymmärtää, miten iso merkitys päiväkotiarjessa ovat isot ja toimivat eteiset. Että on tilaa vaatteille, kunnolliset säilytystilat ja tarpeeksi kuivatustilaa. Kyllä tämä tuntuu ihan juhlalta, Jalonen hehkuttaa päiväkodin uusia tiloja esitellessään.
Pähkinäpensaan päiväkodissa on seitsemän osastoa ja lapsia sinne mahtuu noin 150. Elokuussa, kun varhaiskasvatuksen uusi toimintavuosi alkaa, uusi päiväkotikin on täynnä.
Jalonen sanoo päiväkodin tilasuunnittelun onnistuneen hyvin.
– On mahdollista jakaa ryhmiä pienemmiksi ja silti tilat ovat avarat eikä ole pieniä soppia.
Hän kiittelee myös sitä, että henkilökunta on saanut päättää osastojensa kalustuksen.
– Työntekijät tuntevat arjen ja ryhmiensä tarpeet hyvin.
Pääeteiseen on sijoitettu kaksi taideteosta – ja päiväkodissa kun ollaan, on aulaan tuotu myös puinen kiipeilyteline.
– Pyrimme käyttämään kaikki tilat tehokkaasti hyödyksi, Jalonen naurahtaa.
Aivan kuten seitsemisen vuotta sitten valmistuneeseen Kappelimäen kouluun ja pari vuotta sitten valmistuneeseen Apilaniityn päiväkotiin, on myös Pähkinäpensaan päiväkotiin hankittu niin sanottua prosenttitaidetta. Ajatuksena on, että osa rakennushankkeen kustannuksista käytetään taiteen hankkimiseen.
– Tänne haluttiin toiminnallista käyttötaidetta, ja lapset ovat osallistuneet valintaprosessiin.
Niinpä eteisaulan toista seinää koristaa nyt valtava Sanna Kananojan Siirtolohkare, joka on nimensä mukaisesti seinälle maalattu siirtolohkare – paitsi, että siirtolohkareen seinämää voi kiipeillä korkealle ylös, aina sen huipulle saakka. Taideteos on nimittäin myös kiipeilyseinä. Eteisaulan vastakkaisella seinällä on puolestaan Emma Rönnholmin Punainen lanka, jossa voi nähdä vaikka mitä – riippuu siitä mihin suuntaan ja miltä korkeudelta seinään upotettua teosta katsoo.
Taideteosten komistama pääsisäänkäynti kylpee isojen ikkunoiden tuomassa luonnonvalossa ja lasin takana pihamaalla lapset viilettävät ison pihan asfaltoitua kulkuväylää potkulaudoilla ja -pyörillä. Vauhti on melkoinen, muksujen suut ovat hymyssä korviin saakka ja kikatuksen voi melkein kuulla sisälle saakka.
Pähkinäpensaassa näyttää pitkästä aikaa kaikin puolin valoisalta.
Pähkinäpensaan päiväkoti:
- Alkuperäiset toimitilat ovat useassa kiinteistössä Varppeen mäellä
- Vanhaa päiväkotia on korjattu moneen otteeseen kosteus- ja sisäilmaongelmien vuoksi reilun 10 vuoden aikana.
- Vuosien varrella Pähkinäpensas on toiminut lukuisissa väistötiloissa ja myös hajautettuna eri toimipisteisiin
- Uudet toimitilat Tuunan alueella otettiin käyttöön 11.5.
- Uudisrakennuksessa on 7 osastoa, noin 150 hoitopaikkaa ja henkilökuntaa on noin 30
- Päiväkodissa on lapsia vauvoista esikoululaisiin
TOIMITTAJAN KOMMENTTI:
Toukokuussa hihkaisin lapsilleni, että nyt teidän päiväkodilla on vihdoin kunnon tilat, mennäänkö katsomaan. Lapset eivät ideasta juuri syttyneet – ei ihme, he kun viettävät tänä kesänä 15- ja 17-vuotissyntymäpäiviään.
Pähkinäpensaan päiväkodissa he ovat aikoinaan viettäneet monen vuoden aikana ison osan valveillaoloajastaan. Jo tuolloin päiväkodin kiinteistöt Varppeen mäellä olivat milloin minkäkin saneerauksen kourissa ja ilmanpuhdistimet hurisivat kosteusvaurioiden runtelemaa sisäilmaa puhdistaen. Ei päivähoitoarki kovin herkkua ollut vaihtuvine tiloineen ja jatkuvine remontteineen, mutta tasaisiakin aikoja oli. Ja iso turva lapsille oli se, että tutut hoitajat pysyivät.
Vaikka me aikuiset usein ajattelemme, että lapset sopeutuvat muutoksiin ja poikkeusoloihin hyvin, niin kyllä he sopeutuvat aivan kuten kaiken ikäiset: koska on pakko. Yksi on innoissaan, toinen hämmentynyt ja kolmas ahdistunut.
Pähkinäpensaan päiväkodin uusista toimitiloista olen vilpittömän onnellinen nykyisten ja tulevien päiväkodin lasten ja heidän perheidensä puolesta. Erityisesti iloitsen huonoista tiloista pisimpään kärsineiden eli henkilökunnan puolesta.
On upeaa, että Laitilan päivähoitorintamalle kuuluu näin hyvää – jo oli aikakin!
Solina Saarikoski
Korjattu 16.7. kello 10.34: Punainen lanka teoksen tekijän nimi on Emma Rönnholm, ei Grönholm, kuten tekstissä alunperin virheellisesti luki.
