Viikonloppu pitkospuilla – Vajosuon vaellus Kurjenrahkan kansallispuistossa

0

Petri Lehtola

Kurjenrahka on kuvankaunis kansallispuisto Varsinais-Suomessa, joka kätkee sisäänsä vanhaa aarniometsää ja keidassuoalueita silmänkantamattomiin. Se on helppo kohde niin päiväreissuun kuin viikonloppuvaelluksellekin.

Suomalaiset ovat löytäneet itsensä takaisin luontoon. Koronakriisin aikana kauppakeskukset ja kuppilat ovat vaihtuneet luontokohteisiin jopa tungokseen asti. Eräs yleisöään roimasti kasvattanut kohde on ollut Kurjenrahkan kansallispuisto, joka on viime vuosina jopa kolminkertaistanut kävijämääränsä.

Kurjenrahkan kansallispuiston sisältä löytyy useita eripituisia reittejä kuljettavaksi. Voit valita käveltäväksi parin kilometrin polun tai voit viipyä retkellä useammankin yön. Pääosin reitit ovat helppokulkuisia.

Kurjenrahkan kansallispuisto sijaitsee noin tunnin ajomatkan päästä Laitilasta. Se sijoittuu usean eri kunnan alueelle Varsinais-Suomessa. Helpoiten perille pääsee henkilöautolla, tosin paikalle voi saapua myös linja-autolla esimerkiksi Turusta.

Allekirjoittanut tutustui Kurjenrahkaan Vajosuon vaelluksen merkeissä. Kyseessä on rengasreitti, joka kiertää reilun 30 kilometrin matkan Kurjenrahkan kansallispuistossa ja vähän sen ulkopuolella.

Helpohkon reitin haasteet liittyvät vesipisteiden vähäisyyteen. Juomakelpoista vettä löytyy tasan yhdeltä pisteeltä koko alueella. Varsinkin pidempää reissua varten retkeilijän tulee huomioida se, että vettä tulee kannettavaksi litrakaupalla.

Vaelluksemme alkoi perjantai-iltana Kurjenpesän luontotuvalta. Tästä siirryimme vaivatta Kuhankuonolle, jossa sijaitsee kansallispuiston yksi kuuluisuuksista: Kuhankuonon rajakivi. Kyseinen murikka yhdistää Auran, Maskun, Mynämäen, Nousiaisten, Pöytyän, Turun ja Ruskon kuntien rajat. Kuhankuonon rajakivestä löytyy mainintoja jo 1300-luvulta.

Kuhankuonolta matkamme jatkui upeiden soiden ja tiheiden metsien läpi Lakjärvelle. Laavulla yöpyi parisen muutakin telttaseuruetta, mutta mitään suurta yleisöryntäystä ei ollut havaittavissa. Lakjärvi oli auringonlaskun aikaan upea. Vastarannan männyt kylpivät kultaisessa valossa ja jossain kaukana kukkui käki.

Lauantaiaamu valkeni helteisenä ja kirkkaana. Trangialla tehdyn aamiaisen jälkeen matka jatkui pitkin Pukkipaloa. Pukkipalon vanha aarniometsä onkin varsin hieno elämys. Hiljaisuuden keskellä voi ihailla mäntyvanhuksia ja harmaaksi värjäytyneitä pystykeloja silmänkantamattomiin.

Paikoin reittiä oli vaikea ihastella, sillä katseen tuli pysyä tiukasti maassa kiemurtelevissa juurakoissa kompuroinnin estämiseksi. Myös mukana roudattavat juomavedet painoivat ikävästi hartioita.

Osa Vajosuon vaelluksen reitistä kulkee myös autoteitä pitkin. Illuusio erämaaseikkailusta on paikoitellen tiessään, kun tarpoo pitkiä pätkiä sorateillä. Ohi kurvaavat autot ja mönkijät jättivät meidät haukkomaan hiekkapölyä keuhkoihimme. Matkaa taitettiin myös peltojen keskellä ja niiden laitaa pitkin.

Toinen yöpaikkamme oli Vajosuon laavulla. Auringonlaskun aikaan tupasvillojen koristama suo oli mykistävän kaunis. Lintujen laulu soi taustalla jatkuvana mattona ja lopulta kaksi kurkea levitti siipensä suon ylle. Sangen idyllistä. Kurjenrahka onkin tunnettu nimensä mukaisesti kurkien pesimäpaikkana ja oli hienoa nähdä myös luonnonpuiston nimikkolintuja.

Viimeisenä vaelluspäivänä matka jatkui kohti Töykkää. Luonto näyttäytyi meille vähän jo liiankin tuttuna. Oli metsää, oli peltomaisemaa ja sorateitä. Reitin viimeisin pätkä oli virallisesti suljettu, sillä Töykkä-Kuhankuono-välin pitkospuut ovat päässeet vuosien varrella huonoon kuntoon. Saimme kuitenkin ohjeistuksen, että reittiä voi kävellä omalla vastuulla.

Terveellä järjellä ja maltilla matka taittui hienosti loppuun saakka. Katkeilevat, lahot pitkospuut aiheuttivat ylimääräisiä sydämentykytyksiä, mutta onneksi suo oli hyvin kuivaa. Ehjin nahoin ja kuivin jaloin selvittiin.

Vajosuon vaellus ja Kurjenrahkan kansallispuisto näyttäytyi positiivisena irtiottona arjesta. Todellisille eränkävijöille se tuskin tarjoaa mitään uutta, vaikkakin maisemat ovat paikoin erittäin upeat. Kurjenrahkaan on helppo tulla ja siellä on helppo kulkea. Kannustankin tutustumaan tähän ulkoilukohteeseen mielenkiinnolla – varsinkin kun alue löytyy ihan naapurista.

Retkeilijän ABC

1. Kunnioita luontoa

2. Suosi merkittyjä reittejä

3. Leiriydy vain sallituille paikoille

4. Tee tulet vain sallituille paikoille

5. Älä roskaa

Lähde: Metsähallitus