Hevosen selässä kaikki muu unohtuu

0
Nina Arokoivu halusi kompaktin kokoisen hevosen, jonka selkään pääsee helposti kaikissa tilanteissa. Eestinhevonen Rousku täytti vaatimukset.

Pirkko Varjo

Nina Arokoivu osti ensimmäisen oman hevosensa seitsemän vuotta sitten. Rousku on 18-vuotias, säkäkorkeudeltaan noin 148-senttinen eestinhevonen. Pienen kokonsa takia eestinhevosia kutsutaan myös eestinponeiksi.

– Minä olen aina ollut ponityttö, Nina sanoo.

Kaivolassa lapsuutensa asuneella Ninalla oli kotona shetlanninponi. Hän kävi myös viereisellä Hemmilän tilalla ratsastamassa poneilla.

Oma Rousku asuu Pahojoella, Katriina Erkkilän ja tämän miehen kotitilalla. Seuranaan sillä on Erkkilän 19-vuotias suomenhevosruuna Kelmu ja vuoden vanha tammavarsa Aune.

Rouskun hankkiminen tapahtui samoihin aikoihin kun Nina odotti keskimmäistä lastaan Ninnalottaa. Perheessä on lisäksi 13-vuotias Justus ja 4-vuotias Nanette.

Nina työskentelee koulunkäynnin ohjaajana Soukaisten koulussa ja on myös sitoutumattoman Laitilan Omat -ryhmän kaupunginvaltuutettu. Hän asuu Laitilan keskustassa ja yrittää päästä hevosen selkään vähintään kerran viikossa. Aina se ei onnistu, mutta onneksi Rouskulle on löytynyt pari luotettavaa hoitajaa, jotka käyvät liikuttamassa sitä.

Ninan ja Katriinan tiet kohtasivat Laitilan Hevosharrastuskeskuksessa, jossa Katriina toimi muutaman vuoden yrittäjänä. Nyt he molemmat “vain harrastavat” hevosia ja ratsastavat usein yhdessä. Puitteet ovat mitä parhaimmat, sillä hyville maastoreiteille pääsee suoraan kotipellon laidasta.

– Vähän epäsuhtainen pari me ollaan, kun Kelmu haluaisi aina mennä täysillä ja Rousku taas on vähän laiska, Katriina nauraa.

Nina allekirjoittaa Katriinan luonnehdinnan. Rouskua saa lenkillä ennemmin patistella kuin pidätellä ja kun Kelmu vasta kävelee, vauhdissa pysyminen vaatii Rouskulta jo raviaskelia.

– Yleensä se on rauhallinen, mutta menee kyllä mukaan, jos toinen rupeaa säikkymään jotain.

Rousku, Kelmu ja Aune tulevat hyvin toimeen keskenään. Vanhat herrat sietävät Aunen varsamaista juoksemista ja poukkoilua kärsivällisesti, mutta tarvittaessa rajat osataan kyllä näyttää.

Rousku on pienen lauman pomo. Syksyllä laumaan tulee uusi jäsen, kun Katriinan kesällä ostama varsa saadaan kotiin.

Nina Arokoivulle hevosharrastus antaa tilaisuuden irtautua arjesta. Hevosen selässä kaikki muu unohtuu ja niin pitääkin olla, sillä ratsastukseen on pakko keskittyä täysillä.

Oman hevosen omistaminen vie hevosharrastuksen uudelle tasolle verrattuna siihen, että kävisi vaikka useinkin ratsastamassa vieraiden hevosilla. Sekä Nina että Katriina ovat sitä mieltä, etteivät enää haluaisi palata siihen, että vain kävisivät muualla harrastamassa ratsastusta.

Oman hevosen kanssa syntyy luottamuksellinen suhde, jossa puolin ja toisin tunnutaan lukevan ajatuksia.

– Muiden hevosilla ratsastaminen olisi vähän sama kuin kävisi ulkoiluttamassa naapurin koiraa, Katriina sanoo.