Ari Anteroinen
Laitilan Lukiosta valmistui tänä keväänä 46 uutta ylioppilasta. Koronan takia ei keväällä kuitenkaan lakkiaisjuhlaa vietetty. Sen aika koitti vihdoin viime lauantaina.
Juhlakalujen lisäksi paikalla oli enintään kaksi omaista ylioppilasta kohden sekä kunniavieraiksi kutsutut riemuylioppilaat 50 vuoden takaa. Riemuylioppilaiden puheen piti Tapio Suvanto.
Ryhmänohjaaja Kristiina Laihonen lausui tervehdyssanat siteeraten rukouskirjaa vuodelta 1947.
– Ylioppilas, pidä siis mielesi avoimena, ole hyvä itsellesi ja muille, säteile lämpöä. Vaali suhteellisuudentajua ja armollisuutta, päätti Laihonen.
Rehtori Tomi Kangas nosti puheessaan esille faktan, että koulusta on 71 vuoden aikana valmistunut yhteensä 2 913 ylioppilasta.
– Ensimmäiset ylioppilaat paikallisesta lukiosta ovat valmistuneet siis vuonna 1949. Lukio-opetus Laitilan Yhteiskoulussa oli käynnistynyt syksyllä 1946 eli heti sotien jälkeen.
Mennyttä kevättä rehtori kuvasi mielenkiintoiseksi, sillä tuskin on historiassa koskaan järjestetty samoille ylioppilaille kahta eri lakkiaisjuhlaa.
– Te tämän päivän ylioppilaat pääsette kokemaan tämänkin, kevään etäjuhlan jatkoksi. Vakavasti puhuen viime kevät oli varmasti kohtuuttoman raskas. Kesken yo-kirjoitusten eskaloitunut koronakriisi mullisti koko elämänmenon. Siinä sivussa se mullisti myös teidän opiskelukeväänne. Ylioppilaskirjoitusten aikataulua tiivistettiin, korona toi paljon epävarmuutta ja myös jatko-opiskelupaikkojen pääsykoejärjestelyjä laitettiin monelta osin aivan uuteen uskoon pikavauhdilla.
Ylioppilaan puheen piti Niklas Laurila. Hän kiitti muun muassa koulun siistijöitä, jotka kolmen lukuvuoden aikana tulivat joka aamu tervehdittäviksi tutuiksi.
– Puhe syntyi ihan helposti ja fiiliksellä, Laurila totesi.
Hänenkin mielestään vuosi on ollut erikoinen.
– Alkuun ihmeteltiin, järjestetäänkö kirjoituksia lainkaan ja jos niin miten. Epävarmuus oli läsnä. Tämä on ollut ikävää aikaa monelle, mutta myös kasvattavaa aikaa, josta voi ammentaa paljon tulevaisuuteen.
Laurila on juuri aloittanut sairaanhoitajan opinnot Turun ammattikorkeakoulussa.
– Taustalla on halu antaa jotain takaisin, kun on itse aikanaan saanut hoitoa. Kutsumustyötä siis enemmän.
Puheiden lisäksi juhlassa kuultiin myös musiikkia. Alkuun laulettiin Varsinaissuomalaisten laulu ja loppuun arvatenkin Gaudeamus igitur.
Ilari Hannula lauloi Salattu suru ja Maria Sapelkina soitti klassisella kitaralla Roland Dyensia.
Tulkoon mitä vaan oli Julia Lukkalan esittämän laulun nimi. Hän kertoi, ettei koronaepidemia ole häntä niin kovin häirinnyt.
– Viimeisten kirjoitusten aikaistaminen vähän häiritsi. Kirjoitin viimeisenä aineena psykologian, jota en ehtinyt paljoa lukea. Siitä tuli silti paras arvosana.
Lukkala pääsi opiskelemaan Tampereen yliopistoon varhaiskasvatuksen opettajaksi.
– Kolmessa vuodessa kandiksi ja sitten pari vuotta lisää ja maisteriksi, kuuluu suunnitelma.
Musiikki kulkee matkassa mukana.
– Käyn juhlissa laulamassa ja otin myös musiikin valinnaisaineeksi.
Vallitsevan koronapoikkeustilanteen takia opettajakunta ei erikseen kätellyt tai halannut ylioppilaita. Yhteisvalokuvan jälkeen ryhmänohjaajat, rehtori ja ylioppilaat siirtyivät omilla kyydeillä, ei siis perinteisesti kulkueena, Laitilan hautausmaalle sankarihaudalle, jonne laskettiin kukat, tällä kertaa yhteinen kimppu koko kouluyhteisön puolesta.
