Täst kulmast: Aikuiset ihmiset

0

Minulla oli lapsena monenlaisia typeriä kuvitelmia. Uskoin esimerkiksi, että aikuisilla on jotakin aivan erityislaatuista viisautta, jonka avulla he pystyvät ratkaisemaan minkä tahansa ongelman oikeudenmukaisesti ja hyvin. Kuvittelin, että niin äidillä, isällä kuin naapurin sedälläkin oli hallussaan elämästä kunnialla selviämisen avaimet, jotka luovutettaisiin myös minulle, jahka olisin aikuinen.

Olen ollut aikuinen jo lähes 20 vuotta, eikä minkäänlaista valaistumista ole tullut. Minuna oleminen on yhä samanlaista kuin lapsena ja nuorena. Se ei tarkoita sitä, että olisin villi, vapaa, avoin ja elämänjanoinen, vaan sitä, että olen epävarma, naamani on täynnä finnejä, enkä ymmärrä miten täällä kuuluu olla ja mitä täällä kuuluu tehdä.

Voi olla, että se olen ainoastaan minä, josta ei koskaan tullutkaan viisasta aikuista. Tällaisia ajatuksia tulee mieleeni, kun seuraan sosiaalisesta mediasta kuinka koulutoverini etenevät urallaan, perustavat perheitä, eroavat ja perustavat uusia perheitä, sillä välin kun minä kirjoittelen satuja ja pelkään krapulassa kuolemaa. Olenko kateellinen? Välillä, milloin mistäkin ja milloin kenellekin.

Kateus on yksi monista lapsellisista ja viheliäisistä luonteenpiirteistä, jotka valitettavan harvoin jäävät hiekkalaatikolle. Koulukiusaaminen sen sijaan jää kyllä kouluun, mutta ei sen takia, että kiusaajat yhtäkkiä ymmärtäisivät parantaa tapansa, vaan siksi, että koulu on heidän osaltaan päättynyt. Vallitseva yhteiskunnallinen ilmapiiri tarjoaa heille kuitenkin monenlaisia mahdollisuuksia toteuttaa myös aikuisena sellaisia taipumuksia, joissa on viime kädessä kyse vain ja ainoastaan heikompien alistamisesta.

Sanansa oikein asetteleva voi sorsia ja solvata itseään huonommassa asemassa olevia esimerkiksi rasistisesti tai seksistisesti melkolailla huoleti, ja jos asiasta huomauttaa, niin sitten on herneenpalon sieraimeensa vetänyt kukkahattutäti ja mammantissi ja kakkapylly, joka joutaisi kuopan reunalle ammuttavaksi, koska ei ymmärrä, että toinen ääripää on ihan yhtä paha. Minä en voi käsittää kuinka sisältä kuollut täytyy sellaisen aikuisen ihmisen olla, joka pitää kiusaajaa ja kiusattua sellaisina ääripäinä, jotka on hedelmällistä rinnastaa toisiinsa, tai joka pitää kiusatun puolelle ja kiusaajaa vastaan asettumista sellaisena ääri-ideologiana, josta tolkun ihmisten olisi syytä pysytellä kaukana.

On olemassa sellainenkin hirvittävä mahdollisuus, ettei kukaan meistä kasva oikeasti aikuiseksi, vaan me kaikki vain näyttelemme aikuisen roolia parhaamme mukaan. Se mitä tuo rooli pitää sisällään riippuu kai siitä, mitä kukin on lapsena ympäriltään olevilta aikuisilta omaksunut. Kun seuraa kuinka lapsellista, luiskaotsaista ja inhottavaa on esimerkiksi monien poliittisten päättäjiemme julkinen käytös, ei voi kuin toivoa, että tämän päivän lapsilla olisi elämässään myös sellaisia roolimalleja, jotka käyttäytyvät jos ei aikuisten tavoin, niin edes ihmisiksi.

Ossi Nyström

Kirjoittaja on Laitilan Sanomien avustaja.