Nykyaika on ihmeellistä. Voimme ongelmitta soittaa matkapuhelimella toiselle puolelle maapalloa. Yhdellä klikkauksella saamme yhteyden internettiin, jossa on kaikki mahdollinen ja melkein mahdotonkin.
Tuntuu hurjalta ajatella, miltä olisi tuntunut mainita muutama vuosikymmen sitten tällaisia asioita. Juttuja olisi todennäköisesti kuunneltu herkällä korvalla, mutta nopeasti päätepysäkkinä olisi ollut lääkärin tutkimuspöytä.
Yksi iso asia tässä myllerryksessä minua huolettaa. Teknologian myötä saatamme hukata syvällisen keskusteluyhteyden toistemme kanssa. Lukemani Kate Murphyn kirja, You are Not Listening: What you are Missing and Why It Matters , pureutuu juuri tähän ongelmaan.
Emme malta enää kuunnella toisiamme kunnolla. Esimerkiksi sosiaalisen median myötä tuotamme hanakasti materiaalia seuraajiemme käyttöön.
Samalla tykkäämme ja kommentoimme jo palvelussa olevaa kiiltokuvamaista sisältöä. Harvemmin kuitenkin pysähdymme rauhassa miettimään kenenkään sanoja.
On liian kiire seuraavan mielenkiintoisen kissakuvan pariin. Eikös se seuraavan kesän lomakin pitänyt suunnitella?
Moni käsittää kuuntelun hyvin passiivisena toimintona. Pidetään turpa tukossa ja sopivin väliajoin nyökytellään hyväksyvästi päätä.
Samalla tietysti koko ajan kärppänä vaanitaan, milloin vastapuolen puhetulva taukoaa. Silloin oma vastaus sinkautetaan välittömästi ilmoille, vaikka keskustelun vastapuoli vain olisi ollut hetkisen tapailemassa sanoja. Lopputuloksena on se, että keskustelukumppanisi ei koe itseään kunnolla kuulluksi.
Murphyn näkemys kuuntelusta on vastakkainen. Kuunteleminen on aktiivista ja vaatii energiaa.
Siinä paitsi tavoitetaan mitä ihminen oikeasti sanoillaan tarkoittaa, mutta myös pystytään esittämään keskustelukumppanille parempia jatkokysymyksiä. Toisen puheeseen keskitytään eikä samalla suunnitella valmiiksi nokkelaa vastausta.
Kuunteleminen on onnistuessaan äärimmäisen palkitsevaa. Onhan se ainut keino oppia jotakin uutta. Puhumallahan vain kerrot ääneen jo tietämiäsi asioita.
Kuuntelemisella on pitkä historia. Nuotion ympärille kerääntyneet metsästäjät syövät yhdessä kaatamaansa mammuttia ja käyvät läpi tuntojaan.
Onko meillä jokaisella olemassa nuotiopiiriä, jossa käydä ajatustenvaihtoa? Uskon, että somen aikakaudella syvempiä ihmissuhteita tarvitaan enemmän kuin koskaan. Kuunnellaan siis enemmän ja paremmin.
Kirjoittaja on kotoisin Laitilasta ja työskentelee Ypäjän kunnanjohtajana.