Kesällä vielä nautimme koronasta saadusta erävoitosta. Nyt syksyn tullen virus on hyökännyt uudelleen. Hallituksen tiedotustilaisuudet ja uutiset uusista tartuntatapauksista vievät kevään epäuskoisiin tunnelmiin, ja saavat aikaan väristyksiä selkäpiissä.
Keväällä voimia toi lisääntyvä valo ja luonnon herääminen. Nyt illat pimenevät yhä aiemmin, ja kylmä tuuli puhaltaa paidan kauluksesta sisään.
Tulevaisuudentutkija Leena Ilmola-Sheppard kirjoitti elokuun puolivälissä Uutissuomalaisen debatti-palstalla, miten yritykset voivat menestyä näinä epävarmoina aikoina, kun koronan varjo kasvaa kasvamistaan. Ehkäpä hänen oppejaan voisi soveltaa myös yksittäiseen ihmiseen, joka pohtii, että mitenköhän tästä syksystä selvitään.
Yleisesti Leena Ilmola-Sheppard painottaa, että valitusvirsien laulaminen ei auta. Epävarmuuden maailmassa eivät pärjää ne, jotka etsivät syyllisiä ongelmiin vaan ne, jotka ovat kyllin ketteriä hyödyntämään muuttuvien markkinoiden mahdollisuudet. Ei siis jäädä harmittelemaan, mitä kaikkea koronan takia menettää, vaan pohditaan, mitä uutta ja toimivaa voisi tilalle syntyä.
Tulevaisuudentutkija listaa kolme ohjetta, joiden avulla yritykset voivat menestyä yhä nopeammin muuttuvassa maailmassa. Ensimmäisen periaatteen mukaan kannattaa rakentaa toimintamalli, joka menestyy suhteellisesti kilpailijoita paremmin. Hyvän fiiliksen kilpailija on tietenkin alakuloisuus, väsymys ja raskas mieli.
Hyvän mielen tuo takuuvarmasti liikunta – toiselle hikisellainen ja toiselle ei missään nimessä hikisellainen. Onneksi liikuntalajeja riittää.
Syksyllä kannattaa siis ehdottomasti mennä lenkille, jumpata kotona tai harrastaa hyötyliikuntaa. Oivalsin vähän aikaa sitten, että liikunnan tärkein anti on lihasten sijaan pään hyvinvointi. Painonhallinta ei saa minua lenkille, mutta liikunnan tuoma hyvä olo saa.
Ilmola-Sheppardin toinen sääntö on välttää munien laittamista samaan koriin. Liikunta ei siis saa olla ainut hyvää mieltä tuova tekeminen. Jos sairastun, en voi liikkua.
Ehkäpä siis silloin voisin tehdä jotain arjessa liian vähälle jäävää: käsitöitä, lukea, kuunnella äänikirjaa, askarrella tai maalata – ja jos mahdollista, yhdessä vaikkapa etänä ystävien tai sukulaisten kanssa. Kirkasvalolamppu on oiva ase kaamosmasennusta vastaan.
Kolmas periaate on Leena Ilmola-Sheppardin mukaan vaikein, sillä muutoksen pitää tapahtua korvien välissä. Hän kirjoittaa: “Jokainen muutos, jopa katastrofi, on kasvumahdollisuus, jos se sellaisena älytään nähdä.” Siispä, tuleva pitkä ja pimeä talvikausi on ahdistavan hämärän hiljaisuuselon sijaan täynnä mahdollisuuksia kehittyä, oppia uusia asioita ja nauttia elämästä.
Tulevana venetsialaisviikonloppuna saan nauttia vielä lasillisen kesää. Suvun mökille kokoontuu tuttu joukko, joka sanoo heipat lämpöisille, meriveden kastamille ja leudon tuulen kuivattamille kesämuistoille. Seuraavaksi on syksyn värien vuoro.
Kirjoittaja on Laitilan Sanomien tuottaja