Iida Kauppi
Kaunis syyskuun alun aamu oli kauniin utuinen. Pienenpienet kastepisarat tihkuivat kasvoille, kun kiiruhdin linja-autoasemalle.
Samaan suuntaan käveli matkalaukkuaan perässä vetäen aasialaismies, jonka kasvoilla oli valkoinen maski. Mieleni olisi tehnyt sanoa hänelle, ettei tämä ole saastesumua vaan puhtaan raikasta aamukosteutta, jota voi hyvillä mielin vetää keuhkonsa täyteen.
En kuitenkaan sanonut mitään. En halunnut rikkoa aikaisen aamun hiljaisuutta. Ja mistäpä minä tiesin, miksi mies maskia käytti. Jokaisen oma asiahan se on, mitä päälleen pukee. Tai ainakin oli, kunnes tuli korona.
Nyt Suomessakin pohditaan maskisuositusten antoa. Ilmeisesti sellainen tullaan antamaankin ainakin sellaisille alueille, missö tartuntamäärät nousevat hälyttävälle tasolle. Järkeväähän sen on, sillä käyttöön kannattaa ottaa kaikki mahdolliset keinot koronan torjuntaan.
Toisaalta maskin päälle pukeminen tuntuu vaikealta. Se tuntuu askeleelta, jota ei haluaisi ottaa.
Mikäli suositus maskien käyttöön tulee, kuuliainen kansamme tulee sitä noudattamaan. Väkijoukossa ilman maskia kulkeva tulee saamaan osakseen pistäviä katseita.
Maskisuositus tulee vaikuttamaan yllättävän paljon elämään tiiviitä kaupunkikeskuksia väljemmissäkin elinympäristöissä. Ainakin minä vähennän maskia vaativien kohteiden käyttöä. Esimerkiksi kaupassakäynnit harventuvat, käyn siellä yksin ja ostan kerralla paljon. Sinänsä se on hyvä, jo kontaktien vähentäminen hidastaa koronaviruksen leviämistä.
Yleisesti arvelen maskisuosituksen ainakin alkuun vähentävän intoa osallistua festivaaleille, konsertteihin ja joukkotapahtumiin. Se on harmi, sillä kulttuuri ja sosiaalinen kanssakäyminen on jo kohtuuttomasti kärsinyt kevään ja alkukesän hiljaisuudesta.
Ehkä maski ei olekaan niin suuri vaiva, kuin mitä siitä mielessään rakentaa. Terveydenhuollon ammattilaiset, rakennusalalla ja maatalouden pölyisissä töissä maskeja on käytetty jo pitkään, eikä se ole mikään ongelma. Päinvastoin, suojaava maski on käyttäjälleen turva kaikenlaisia hiukkasia vastaan.
Ehkäpä se viime vuoden syksyllä havaitsemani aasialaismieskin nautti hiljaisen aamun usvasta tuntien olonsa turvalliseksi maskin suojassa. Siitä ei kuitenkaan pääse mihinkään, että vapauttava on se tunne, kun maskin saa riisua kasvoiltaan pois.
Kirjoittaja on Laitilan Sanomien tuottaja