Pirkko Varjo
Seitsenvuotias Väinö on 160 senttiä pitkä ja pelkkää lihasta. Sylissä Väinö ei viihdy, mutta suostuu siihen, että se houkutellaan lämpimästä terraariosta ja nostetaan hetkeksi pois. Tia Valtosen ote on lempeä, mutta silti Väinö kiemurtelee kärsimättömänä ja pieni pää pyörii sinne tänne.
Väinö on viljakäärme ja osa Valtosten eläinperhettä. Perheen muut jäsenet ovat rottweilerit Manta ja Miisa, tiibetinspanieli Milo, kissat Mauno ja Maisa sekä kameleontti Vilhelmiina. Ihmisperheeseen kuuluvat äiti-Tian lisäksi isä Jarno sekä Jatta, 14, Jooa, 13, Jina, 11 ja Jessi, 8.
– Minä olen meidän perheessä varmaan se eläinhullu, mutta kyllä kaikki tykkäävät. Jatta on oikea eläinkuiskaaja, hän käy esimerkiksi leikkaamassa sellaisten koirien kynsiä, joita omistajat eivät itse saa leikattua.
Tialla on pienestä asti ollut lemmikkejä, kissoja ja koiria. Käärmettä hän ei voinut edes kuvitella ottavansa.
– Sitten kerran Jooa sanoi, että hän haluaisi käärmeen. Olin ehdottomasti vastaan, mutta kun poika sitten kysyi, että miksi tytöt saavat sellaisia lemmikkejä kuin tahtovat mutta hän ei, en voinut kieltää.
Väinö on myrkytön kuristajakäärme, joka tullessaan painoi vain kahdeksan grammaa. Käärmeen ruokavalioon kuuluu pakastettuja ja lämmitettyjä pieniä jyrsijöitä. Se syö yhden sellaisen joka kolmas viikko ja jotta kaikki sujuisi hyvin, Väinön pitää saada ensin kuristaa ruoka-annos ennen kuin voi niellä sen.
Kameleontti asuu samassa huoneessa Väinön kanssa, omassa terraariossaan. Jos Väinö on vähän introvertti, Vilhelmiina pistää paremmaksi ja muuttuu mustaksi, jos sen kanssa yrittää seurustella. Muulloin kameleontti on smaragdinvihreä ja sulautuu täydellisesti terraarionsa kasveihin. Vilhelmiinalle pakasteruoka ei kelpaa, sen on saatava eläviä sirkkoja. Terraarion vieressä onkin rivi muovipurkkeja, joissa isokokoiset sirkat sirittävät kirjaimellisesti kuin viimeistä päivää.
Valtosten ensimmäinen yhteinen koira oli huhtikuussa kuollut tiibetinspanieli Mimmi. Se eli 12 vuotta, saman verran kuin sen jäljellä olevalla tiibetinspanielikaveri Milolla on nyt ikää. Rottweilerit ovat 5- ja 2-vuotiaita. Ne ovat iloisia, lempeitä ja tottelevaisia, mutta herättävät vieraassa ansaittua kunnioitusta. Kun iso rottweiler painaa suuren päänsä polvelle ja tuijottaa vaikka miten lempeillä silmillä, tekee mieli olla aika hissukseen.
Kondiitttorina työskentelevälle Tialle eläimet ovat tärkeitä perheenjäseniä.
– Varsinkin koirien kautta olen saanut paljon uusia ystäviä. Miisan kanssa olen käynyt näyttelyissä, myös ulkomailla. Kasvattajien kanssa olen myös paljon yhteydessä.
Parhaillaan Tia toipuu jalkaleikkauksesta. Koirien lenkittäminen on nyt muun perheen vastuulla ja normaalistikin eläimet hoidetaan yhdessä. Uusia lemmikkejä ei ole tarkoitus ottaa, ainakaan lähiaikoina.
– Minulla on sellainen haave, että voisin joskus kasvattaa rottweilereita. Haluaisin myös ottaa rescuekoiran. Mies tosin sanoo, että voisin vähän rauhoittua.
