Pirkko Varjo
Syötävä metsäpuutarha on ikivanha tapa tuottaa ravintoa ja muita hyödykkeitä. Suuri osa kaikesta maailmassa tuotettavasta ruoasta kasvaa edelleen monikerroksisissa kotipuutarhoissa. Suomessa tällainen viljelytapa on uusi. Ilmastonmuutoksen myötä sen harjoittaminen kuitenkin on paitsi entistä helpompaa, myös ympäristön takia kannatettavaa.
Perustamisvaiheessa ja alkuvuosina syötävä metsäpuutarha vaatii paljon työtä. Myöhemmin puutarha hoitaa itse itsensä samoin kuin mikä tahansa luonnontilassa oleva metsä. Ihmisen apua tarvitaan lähinnä vain sadon korjaamisessa ja karsimisessa siellä, missä kasvustot uhkaavat tukahduttaa toisiaan.
Tiukan järjestyksen ystävälle syötävä metsäpuutarha ei sovi. Äkkiä katsoen puutarha on sekava ryteikkö, josta vasta vähitellen voi hahmottaa järjestyksen. Ylimpänä ovat tuulensuojaa ja lehtikatetta tarjoavat puut, sitten pensaat ja muut monivuotiset kasvit sekä maanpeitekasvit.
Joel Rosenberg perusti syötävän metsäpuutarhan Kivijärvelle 2011. Perustamispaikkana oli pala vanhaa peltoa ja laidunmaata.
– Perustaminen on helpointa tällaiseen paikkaan. Alussa näyttää siltä, ettei puutarhasa ole paljon mitään, kun puut ovat pieniä ja ne on istutettu harvaan. Syötävän metsäpuutarhan hoitaminen on pitkäjänteistä työtä ja paras hyöty tuleekin ehkä vasta jälkipolville, Rosenberg sanoi.
Leader Ravakka ja Varsin Hyvä EkoTeko-hanke järjestivät tutustumisretken Rosenbergin metsäpuutarhaan elokuun lopussa. Mira Hanskia ja Tero Haavistoa viehätti puutarhan helppohoitoisuus.
– Muutimme hiljattain Viikaisiin, neljäntuhannen neliön tontilla olevaan vanhaan taloon, joka on ollut kymmenen vuotta tyhjillään. Omavaraisuus ja syötävät kasvit kiinnostavat. Rosenbergin esitys oli kyllä mielenkiintoinen, pariskunta sanoi.
Syötävässä metsäpuutarhassa kasvit pyritään istuttamaan paikkoihin, joissa on niille luontaisesti parhaan mahdollisuudet menestyä. Puutarhurin on tärkeää tutustua tarkasti paikkaan, johon kaavailee metsäpuutarhaa. Mistä tuulee, missä on kuivaa, missä lämpimintä, mistä aurinko paistaa ja milloin?
Rosenberg käyttää ostomultaa kun hän istuttaa kasveja ja istuttaa ne mielellään kumpuihin. Kasvien juurella käytetään katteita sitomassa kosteutta. Saman asian hoitavat myös maanpeitekasvit.
– Ahomansikka on hyvä maanpeitekasvi, käytän sitä paljon.
Toimiva syötävä metsäpuutarha tarjoaa monipuolisesti kaikkea, mitä ihminen tarvitsee pysyäkseen hengissä ja lämpimänä. Hedelmien, marjojen, siemenien, pähkinöiden ja lehtien lisäksi sieltä saadaan mauste- ja lääkekasveja, kuitu- ja punontatarvikkeita, polttopuita, rehua ja kateaineksia. Lisäksi puutarha sitoo hiiltä, pidättää kosteutta ja säilyttää maaperän elävänä ja hedelmällisenä.
Kuvataiteilija Merja Ala-Olla tuli hakemaan ideoita omaan puutarhaansa. Hän on tänä kesänä muokannut kymmeniä vuosia oman onnensa nojassa olleelle pellolle ison kasvimaan.
– Sain täältä ainakin sen ajatuksen, että istutan enemmän monivuotisia kasveja. Omalla tontilla on jo muun muassa tyrniä ja pähkinäpensaita.
Tampereella asuva Joel Rosenberg on taiteen maisteri sekä erä- ja luonto-opas. Hän pitää luontoaiheisia koulutuksia ja on kirjoittanut kirjan Pähkinöitä omasta puutarhasta. Kirja ilmestyy tänä vuonna.
