Tänään on toista kertaa suomalaisen ruoan päivä. Sitä vietetään aivan erilaisessa maailmassa kuin vuosi sitten.
Koronakriisi muistutti, että valtioilla on loppupeleissä vastuu omasta ruoasta. Se on sitä paljon puhuttua huoltovarmuutta. Usko siihen, että joku muu pitäisi meistä huolta kriisien tullen ei ole kovin suuri. Kotimaisen maatalouden arvostus onkin noussut uudella tavalla.
Korona-aika on korostanut ruoan olevan paitsi ravintoa myös tärkeä osa turvallisuuden tunnetta. Kriisin iskiessä haimme suojelusta ylimääräisistä säilyketölkeistä kaapissa.
Haastattelin äskettäin tämän maan Herra Ruokaa, Ruokaviraston pääjohtaja Antti-Jussi Oikarista . Hän puhui ruokaturvasta, joka on turvallisuuden lisäksi myös laatua, vastuullisuutta ja ravitsevuutta. Näissä ulottuvuuksissa näkyvät kotimaisen ruokajärjestelmän arvot.
Ruokaviraston valvonnan ja koko ruoan tuotantoketjun työn ansiosta kotimaiset juurekset, hedelmät, marjat ja viljat ovat tutkitusti puhtaampia kuin kilpailijamaissa tuotetut ja kananmunat ovat salmonellattomia. Suomalaista vastuullisuutta on se, ettei sikojen saparoita tai kanojen nokkia typistetä. Niin tehdään yleisesti muualla Euroopassa.
Maito, liha ja kananmuna ovat jäljitettävissä meillä tilalle asti. Koko ruoantuotantoketju on läpinäkyvä. Eläinten kasvatusolot tunnetaan.
Ruokavirasto valvoo myös tuontiruokaa, mutta se ei voi vaikuttaa siihen, mitkä sen ilmastovaikutukset ovat tai miten eläimiä muualla hoidetaan. Se on vieraan ruokajärjestelmän tuote, ja kuluttaja ulkoistaa sitä käyttäessään vastuuta muille.
Työelämäprofessori Matti Apunen nosti alkuviikosta julkaistussa Seisova pöytä -pamfletissaan esille antibioottien käytön. Koronan myötä niiden liikakäyttö ja antibiooteille vastustuskykyiset bakteerikannat huolestuttavat uudella tavalla.
Suomalaisen ruoantuotannon suuri viisaus on ollut lääkitä vain sairaita eläimiä, ei varmuuden vuoksi. Siitä pitäisi Apusen mukaan kasvattaa elintarvikevientiä ajatellen ruokaketjumme suurin tarina.
Suomalainen tuotanto on ekologista ja eettistä. Kuljetusmatkat eivät ole pitkiä.
Hyvä esimerkki tästä on Rauman Lapista käsin toimiva Kivikylän Kotipalvaamo. Yrityksen slogan on ollut 1990-luvulta asti sama: Tunteella omasta maakunnasta.
Äskettäisessä 200 tuotteen brändilistauksessa se nousi sijalle 38 ja oli koko liha-alan kirkkain tähti. Laitilassakin muutama tila tuottaa tätä brändilihaa.
Kun suomalainen ruoka on todellakin näin mahtavaa, miksi me emme aina muista sitä ruokakaupassa käydessämme. Väittäisin, että suurin syyllinen on – arki.
Elämä on joskus kuin esterata, ja sitten pitäisi vielä muistaa ostoksilla tutkia mistä ruoka on kotoisin. Onneksi Hyvää Suomesta -joutsenmerkki näkyy ilman lukulasejakin ja lupaa tuotteen olevan suomalaisista raaka-aineista ja Suomessa valmistettua.
Kirjoittaja on vapaa toimittaja