Myös elokuvat näyttävät toisilta, vanhemmilta, nyt kun niitä katsoo uudelleen. Jos elokuvassa on kohtaus, jossa tungeksii iso joukko ihmisiä, se tuntuu väärältä. Lopettakaa, tekisi mieli huutaa. En tietenkään huuda vaan ainoastaan katson ja yritän muistaa, miltä tuntui silloin, kun kohtauksessa ei ollut mitään ihmeellistä.
Useampikin koronavirusrokote on edennyt kliinisiin testeihin ja vähitellen horisontissa alkaa häämöttää mahdollisuus (vaiko haave?) toimivan rokotteen valmistumisesta. Nähtäväksi jää onko uusi aika saanut juntattua jalansijaa ihmisten selkärankaan vai unohtuuko “uusi normaali”, jos tai kun rokote tarjoaa suojaa? Lupaavia uutisia kantautuu myös muutoin tutkimuksen saralta, kun Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiiri tiedotti viime viikolla löytäneensä uutta tietoa taudin vakavamman muodon syntymekanismista.
Suomi on pitänyt koronavirusta enemmän tai vähemmän aisoissa alkusyksyn ja yhteiskunnan silti pääsääntöisesti auki. Viime aikoina epidemia on kiihtynyt muun muassa Uudellamaalla, mutta vaikka tilanne on Suomessakin huolestuttava, muualla Euroopassa tai maailmassa tilanne ei ole näinkään hyvä.
Suomalaiset ovat innolla ladanneet Koronavilkku-sovellusta. Tämä kertoo paitsi halusta tehdä kaikkensa viruksen torjumisessa myös syvästä luottamuksesta yhteiskuntaamme. Vaikka sosiaalinen media pulppuaa salaliittoteorioita, avoin lähdekoodi ja sovelluksen anonyymius ovat voittaneet jo lähes 2 miljoonan ihmisen luottamuksen.
Tehokkain tapa torjua koronavirusta on meille suomalaisille kuin toinen luonto. Suomalaisten väitetään tarvitsevan ympärilleen omaa tilaa vähintään metrin verran joka suuntaan ja koronavirus on vapauttanut meidät huonosta omatunnosta, jonka oman tilan vaatiminen saattaa aiheuttaa.
Kun joskus tulee se päivä, jolloin koronakriisin torjumiseksi tehdyt toimenpiteet käydään läpi ja arvioidaan, toivon, että jokainen virhe punnitaan ja siitä otetaan opiksi. Haluan kuitenkin, että myös hyvistä asioista ja onnistumisista keskustellaan. Myös niistä riittää oppia ammennettavaksi ja ehkä jaettavaksikin muualle maailmaan.
Hanna Hyttinen
Kirjoittaja on Laitilan Sanomien toimittaja, joka kaipaa mennyttä aikaa, mutta uskoo valoisampaan tulevaisuuteen.