Täst kulmast: No hitto miks ei

0

On aina mukavaa löytää jokin ilmiö, jota ei oikein ymmärrä. Tunnetusti Pohjoismaissa sukupuolten välinen aito tasa-arvo on muuhun maailmaan verrattuna huipputasoa.

Se näkyy erinomaisesti siinä, että täällä on kenen tahansa mahdollista opiskella mitä alaa tahansa, jos vain innostusta löytyy ja päänupissa riittää kapasiteettia. Ei edes raha ratko unelmia.

Valinta on erittäin vapaa: mieskätilöitä on ja putkiasentajina naisia. Mutta, erityisesti Suomessa jako miesten ja naisten ammatteihin on yhä erittäin voimakasta.

Tutkijoiden mukaan juuri mikään ei ole muuttunut 1980-luvulta. Suurimmat opiskelualat ovat hämmästyttävän sukupuolittuneita: vuonna 2016 terveys- ja hyvinvointialalla naiset voittivat prosentit 82–18, mutta tietojenkäsittely ja tietoliikenne meni miehille 85–15. Kasvatusala naisille 78–22, tekniikka miehille 81–19.

Miksi tämä nyt näin menee? Ketä pitäisi kivittää tai pakkosivistää, että tasaisempi jakaantuminen toteutuisi?

Osa uskoo, että ohjurina on sukupuolten evoluutio ja erilainen biologia, joiden vaikutusvalta näyttäytyy tässä ajassa tällä tavoin jalostuneena: muijat hoivaa, äijät hoitaa tekniikan. Osa taas lyttää heti tällaiset evoluutiobiologiaan ja hormooneihin vetoavat selitykset, koska ne naarmuttavat idealistisia ihmiskäsityksiä.

No ovatko lasten isät ja äidit sitten niin vanhoillistisia pällejä, että jatkavat muutosvastaisesti perinteitä kasvatuksen kautta? Se on tiedossa, että varsinkin korkeakoulutettujen vanhempien lapset jatkavat monesti samalla alalla.

Tuttuus vaikuttaa muidenkin valintoihin, kun tietoa muusta ei oikein ole. Joka tapauksessa tässä on kelpo puheenaihe kotosalle: vanhemmat kertokaa miksi valitsitte tai päädyitte nykyisiin töihinne.

Entä kuinka paljon osasyytä on päiväkotien ja opettajien suunnassa – ovatko opot kuinka ratkaisevia uravalintoja esitellessään?

Miten paljon stereotypiat, sukupuoliroolit ja puhtaat mielikuvat vaikuttavat nuorten ammattipohdintoihin – kaveripiirillä on iso merkitys, ryhmäpaine pulputtaa tienviittoja. Kuinka vapaita ne vapaat valinnat loppujen lopuksi edes ovat?

Ehkä paras löytämäni uusi selitys tähän mennessä on, että hyvän sosiaaliturvan maissa varsinkin naiset voivat valita vapaammin opintoalansa mielenkiintonsa mukaan, koska heidän ei tarvitse painottaa toimeentulon merkitystä. Valitaan se, mikä kiinnostaa eniten.

Tästä toki päästään oikeastaan ympyränä ihmettelyn alkuun: miksi sitten naisia kiinnostaa hoiva-alan työt eniten, ja miksi miehille näyttää se tekniikka nappaavan parhaiten? Mistä syntyy se kutsumustöiden kutsumus, mistä kasvaa intohimotyön intohimo? En osaa sanoa.

Loppujen lopuksi, pitäisikö naisten edes opiskella enemmän teknisiä aloja ja miesten hoiva-alan ammatteja, mitä hyötyä? Tutkijoiden mukaan erilaisuus monipuolistaisi ja parempia lopputuloksia. Raha ja valtakin jakaantuisivat nykyistä tasaisemmin. Naisilla varsinkin olisi opiskeluvalintojen kautta mahdollisuus kasvattaa sitä kuuluisaa euroaan: kas hoitajaksi vaiko ICT-alalle digitalisaation pariin?

Kirjoittaja asuu Turussa ja pohtii uusia uria itsekin

markohjlaihinen@gmail.com

JÄTÄ VASTAUS

Please enter your comment!
Please enter your name here