Asko Tanhuanpää
Pelkkä taito moottorisahan käyttämiseen ei riitä, jos haluaa tulla hyväksi moottorisahaveistäjäksi. Ei, sillä ollakseen hyvä veistäjä tarvitsee myös luovuutta ja taiteellista sielua – hänellä täytyy olla kyky nähdä pölkyn sisälle.
Edellä seisova luonnehdinta on lähes suora lainaus moottorisahaveistoa jo neljännesvuosisadan ajan harrastaneelta Novidan eläkkeellä olevalta rakennuspuolen työnopettajalta, kalantilaiselta Timo Kulmalalta.
Kulmala toimi kahden viikonvaihteen ajan vetäjänä Vakka-opiston kautta aikojen ensimmäisellä moottorisahaveiston peruskurssilla Kaukan kylätalolla Pyhärannassa.
– Olen ilahtunut siitä, että mukaan tuli toistakymmentä innokasta. Aikaakin on riittävästi eli kokoonnuimme neljänä päivänä. Jos kaikki pitäisi ahtaa vaikka vaan neljään tuntiin, niin siinä ajassa ei ehtisi vielä kunnolla edes vehkeitä purkaa, Kulmala selvittää.
Timo Kulmalan mukaan suomalaiset puut eli esimerkiksi mänty, kuusi, haapa ja leppä ovat hyviä veistettäviksi, samoin hyvin säätä kestävä lehtikuusi. Kovat ulkomaiset puut eli esimerkiksi tiikki ja mahonki ovat sen sijaan ihan liian kovia sahalle.
– Haavan ongelma on siinä, että se kerää kasvaessaan hiekkaa ja teroitushommiin joutuu aika usein, neuvoo Kulmala.
– Terän täytyy olla ylipäätään kunnossa, on työstettävä puu sitten mitä tahansa, hän tietää.
Moottorisahaveiston perinteisesti suosituimmaksi malliksi Kulmala nostaa karhun, mutta riittävän taitava tekijä pystyy luomaan puusta muutakin. Itse Kulmala aikoo veistää seuraavaksi tilauksesta leijonan.
Karhuun mallina luotti myös laitilalainen eläkeläinen Jarmo Lahtinen, joka tunnetaan ympäri valtakunnan taitavana puukontekijänä. Syyskuussa Lahtinen voitti puukonteon Suomen mestaruuden, mutta moottorisahaveisto on hänelle tuntemattomampi laji.
– Minulla on ollut varmaan jo 15 vuotta lehtikuusipöllejä, joista valitsin nyt yhden karhun materiaaliksi. Työstettävänä lehtikuusi on minusta paha, sillä siinä on sekaisin pehmeää ja kovaa puuta, Lahtinen luonnehtii.
Puusta Lahtinen on tehnyt aiemmin puukonkahvojen lisäksi käytännössä melkein mitä vaan kynistä hirsikehikoihin.
Vähän erikoisemman mallin itselleen oli valinnut Kaukassa ensimmäisen veistoksensa tehnyt vehmaalainen Petri Perkiö. Hänen pölkkyään kiersi käärme.
– Tämä tulee kotitien päähän toivottamaan vieraat tervetulleiksi. Pölkyn aion polttaa vähän tummemmaksi ja itse käärme on hiukan vaaleampi. Kruunana kokonaisuudelle aion takoa vielä talon numeron, suunnittelee Perkiö.
Perkiö aikoi tehdä ensin karhun, mutta lopullinen aihe syntyi päässä edellisenä iltana.
– Kurssilla olen oppinut ennen muuta sen, missä asennossa terän kuuluu olla puuta lähestyttäessä, Perkiö miettii.
Veistokurssin juniorin epävirallinen titteli meni pyhämaalaiselle Iiro Kivistölle, jolla on ikävuosia mittarissa vasta 23. Lauantaina Kivistö veisti jo pienen karhun ja sunnuntaina aiheena oli pöllö.
– Opiskelen muotoilua Lahden muotoiluinstituutissa ja konkreettinen tekeminen on ihan eri juttu kuin jos tekisi 3D-mallin tietokoneella. Sahan käyttö on toki hallussa, mutta kuvanveistoa en ole aiemmin kokeillut, tiivistää Kivistö.
– Suurin ero tietokonemallintamiseen taitaa olla siinä, että nyt käytetään menetelmiä, jotka eivät vanhene koskaan. Digitaaliset työkalut sen sijaan voivat olla vanhoja hyvinkin pian, Kivistö vertaa.
Jarmo Lahtinen voitti puukollaan SM-kultaa
Risto Mikkonen
Vuoden 2020 puukonvalmistuksen SM-kilpailut järjestettiin koronaviruksesta aiheutuneiden häiriöiden johdosta vasta syyskuussa Hämeen linnassa, jossa alkuperäissuunnitelmien mukaan piti olla myös Suomen Puukkoseura ry:n valtakunnallinen puukkotapahtuma. Tapahtumaa ei ollut, mutta kilpailut järjestettiin ajan hengen mukaan ilman yleisöä.
Kilpailusarjat oli nimetty perinteisestä poikkeavasti noudattaen historiallisen tapahtumapaikan siellä mahdollisesti olleiden vakanssien nimikkeitä eli Linnanherran juhlapuukko, Riistanvartijan metsästysveitsi, Tallirengin käyttöpuukko, Linnanneidon korupuukko, Piian puukko, Ratsumestarin käyttöpuukko.
Kilpailussa oli myös Nuorten sarja sekä Avoin sarja, joka oli tarkoitettu aikaisempien kilpailujen voittajille. Jokaiseen sarjaan oli annettu sanalliset ohjeistukset, joilla pyrittiin havainnollistamaan kunkin sarjan kilpailupuukon olemusta ja käyttötarkoitusta.
Näiden ohjeistusten huomioiminen kilpailupuukkojen valmistuksessa, lisättynä puukkojen perinteisillä arviointikriteereillä, oli tuomariston ohjenuorana arvioinnissa.
Kilpailuun puukkoja oli lähetetty kaikkiaan 33 kappaletta, joka määrällisesti on vajaa puolet siitä määrästä, mikä Fiskarsin aikoina oli.
Mutta jos määrä oli vähäisempi, niin laatu ei. Puukkojen viimeistelytaso oli erinomaisen korkea.
Muutamaa poikkeusta lukuunottamatta sarjojen ohjeistusta oli hyvin noudatettu ja se olikin tuonut mukaan mielenkiintoisia, lähes mielikuvituksellisia tuotteita.
Puukkojen korkea taso, etenkin aikaisempien kilpailujen voittajille tarkoitetussa avoimessa sarjassa, toi myös ongelmia tuomarointiin. Kun samaan sarjaan laitetaan linnanherran juhlapuukosta piian puukkoon ja kaikkea siltä väliltä, tulee arvioinnissa ongelmia.
Nyt tehdyt ratkaisut olivat tämän tuomariston yksimielisiä ratkaisuja. Toisenlaisella kokoonpanolla oleva tuomaristo olisi ehkä päätynyt toisenlaiseen ratkaisuun.
Tuomariston yksimielisellä päätöksellä Jarmo Lahtinen Laitilasta voitti kultamitalin Tallirengin käyttöpuukko-sarjassa.
Jarmo valmisti perinteisen, helattoman kokemäkeläis-tyyppisen puukon Vakka-opiston puukkokurssilla Myllymäen koulussa. Erityisesti Jarmon puukossa tuomaristo kiinnitti huomion sarjan kriteerien mukaiseen toteutukseen ja hyvän viimeistelyn lisäksi erittäin hyvään vuoluominaisuuteen.
Kaikki kilpailupuukot ovat nähtävillä Suomen Metsästysmuseon näyttelyssä tämän vuoden jouluun saakka.
