Täst kulmast: Muistoja milleniumista

0

Hanna Hyttinen

20 vuotta sitten olin 17-vuotias. Lukio-opinnot lähentelivät puolta väliä ja asuin Kuusamossa. Olin juuri keksinyt, mitä haluan tehdä “isona”. Käytin leveälahkeisia housuja ja mikä parasta, tiesin kaikesta kaiken. Kannatin kaikkien ihmisten välistä tasa-arvoa ja epäoikeudenmukaisuus sai minut raivostumaan.

Maailma oli muutamaa vuotta aikaisemmin mullistunut, kun matkapuhelimet yleistyivät. Tekstiviestit olivat minulle ja kavereilleni elinehto, mutta ne maksoivat silloin markan kappale, joten niitä oli pakko lähettää maltillisesti. Tekstiviesteissä piti myös suosia lyhyempiä sanoja, koska maksimimitta oli vain 160 merkkiä. Tästä syystä yksi muutui muotoon yx ja välimerkit kuten pisteet pudotettiin tarvittaessa pois.

2000-luvun muoti ei lopultakaan poikkea tämän päivän muodista niinkään paljon kuin haluaisin. Leveitä lahkeita, kukkakuosia, matalaakin matalampia vyötäröitä ja napapaitoja. Lähes kaikkea voi bongata myös 2020-luvun katukuvasta tai vähintään muotisivuilta.

Nuorelle naiselle 2000-luku tarjosi parastaan. Lukio-opinnot tuntuivat tarjoavan ponnahduslaudan suoraan unelmien tähtitaivaalle. Yhteiskunnallisia esikuviakin oli tarjolla. Suomen presidentiksi valittiin ensimmäistä kertaa nainen, Tarja Halonen (sd). En ollut koskaan kokenut, että sukupuoleni rajoittaisi mahdollisuuksiani tehdä mitä halusin ja nyt tuo tunne sai vahvistusta.

Musiikki merkitsi 20 vuotta sitten loputtomia kasoja CD-levyjä ja CD-soittimia. Suomalaisetkin artistit julkaisivat musiikkia englanniksi ja kurottelivat maailmanlaajuiseen menestykseen. Moni onnistuikin. Esimerkiksi HIM, Bomfunk MC´s, Nightwish ja Darude löivät läpi maailmalla ja nostattivat suomalaisten kansallista itsetuntoa.

Kesätyörahoilla hankkimissani stereoissa raikasi sulassa sovussa niin rokki kuin poppikin. Kieltäydyin jo melko varhain kahlitsemasta mielihalujani johonkin niin rajoittavaan kuin musiikkimaku.

20 vuotta myöhemmin noista ajoista on muistoina vain kasa valokuvia. Muistot ovat kuin kasa tyynyjä, joskus niiden sekaan on vain kiva hetkeksi kaivautua.

Kirjoittaja on Laitilan Sanomien toimittaja, joka tietää enää niin vähän, käyttää kapealahkeisia housuja, kannattaa ihmisten välistä tasa-arvoa ja raivostuu epäoikeudenmukaisuudesta.