Keskustytöt lumoaa
Suosittelen ainakin Netflixistä löytyvää Keskustytöt -sarjaa. Sekä todelliselta väritykseltään että tunnelmaltaan tummansävyinen sarja kertoo 1920–1930-luvun Espanjasta ja sen naisista. Tapahtumien keskipisteessä on puhelinyhtiö, joka tarjoaa naisille työtä puhelinvaihteessa.
Päähenkilöinä on joukko keskenään erilaisia naisia, joille elämä tarjoilee niin onnea kuin valtavia menetyksiäkin. Päähenkilöt tanssivat laillisuuden ja laittomuuksien rajalla, mutta lopulta raja ylitetään kokonaan eikä katsojallekaan ole täysin selvää, toimitaanko silloin oikein vai ei.
Sarjan lumo perustuu siihen vetävään voimaan, joka lähes pakottaa klikkaamaan auki jakson toisensa perään. Neljä ensimmäistä tuotantokautta vievät eteenpäin kuin juna. Viimeisellä tuotantokaudella taika on osittain kadonnut. En tiedä, johtuuko se pidemmästä tauosta vai siitä, ettei kausi enää tavoita ensimmäisten kausien voimaa, mutta hahmot jäävät etäisemmiksi eikä kaoottinen sisällissota tarjoa niin hyviä kulisseja tapahtumille kuin hämyinen 1920-luku salakapakoineen ja villeine juhlineen.
Toimittaja Hanna Hyttinen
Sijoitusvinkkejä podcasteista
Laitilan Sanomiin vuosikymmeniä kirjoittaneella avustajalla, nyt jo edesmenneellä Arja-Liisa Heilällä oli tilanteisiin kuin tilanteisiin sopivia vinkkejä, joita hän jakoi kanssasisarilleen. Erityisesti mieleeni on jäänyt nuorelle minulle annettu hyväntahtoinen neuvo, että kannattaisi nyt miettiä, mitä vanhana haluat.
Elämäänsä vasta rakentavalle neuvo tuntui kummallisen ristiriitaiselta, mutta tottahan toki järkevältä. Ainakin haluaisin vanhuudelta terveyttä, mutta myös vakavaraisuutta.
Joitakin vuosia sitten aloitin kuukausisäästämisen. Sijoittamisen alkuun minut lopullisesti imaisi Yle Areenasta ja Spotifysta löytyvä Julia Thurénin Melkein kaikki rahasta -podcast. Haluan oppia taloudesta, sijoittamisesta ja säästämisestä lisää, joten kuuntelulistallani ovat myös Spotifyssa Nordnetin Rahapodi, Mimmit sijoittaa ja Rahamania.
Tuottaja Iida Kauppi
Viihdyttävää ja valistavaa
Yle Areenan ja Netflixin ja muiden suoratoistopalvelujen tarjonta on nykyään runsasta. Syksyn pimeinä iltoina kiusaus sarjamaratoniin on suuri.
Viihteen lisäksi monet sarjat avartavat samalla tavalla kuin matkustaminenkin, joka on nyt koronan vuoksi rajoitettua.
Tässä poimintoja tämän vuoden katselulistalta:
Rahapaja (La casa del papel, Netflix) : Espanjalaisesta sarjasta puhutaan tv-ilmiönä. Sarja on kerännyt miljoonia katsojia ja se nousi keväällä nopeasti myös Suomen katsotuimpiin Netflixissä.
Sarjassa kahdeksan henkilön rikollisporukka suunnittelee professoriksi nimetyn päähahmon johdolla historian suurimman pankkiryöstön Madridissa. Toisin kuin pohjoismaisissa synkissä nordic noir -rikosdraamoissa, esimerkiksi tanskalaisessa Sillassa ja suomalaisella Sorjosessa , tässä sarjassa tunteet leiskuvat ja välillä luiskahdetaan saippuaoopperan puolelle.
Huumoria on paljon, mutta omaan makuuni myös liikaa väkivaltaa. Silti sarja on niin nerokkaasti toteutettu, että sen katsomista on vaikea jättää kesken.
Varoitukseksi on sanottava, että sarjan jälkeen päässä alkaa soida korvamatona toisen maailmansodan aikainen italialainen partisaanilaulu Bella Ciao -laulu, josta tuli sarjan myötä hittikappale.
Pieni talo Preerialla (Yle Areena): Tässä sarjassa ei tarvitse jännittää ja pelätä, sillä lopussa kaikki käy hyvin. Elämä 1870-luvun preerialla ei ole helppoa, mutta yhteisöllisyys ja hyvä tahto nujertavat aina taistelun luonnonvoimia ja pahantahtoisia ihmisiä vastaan.
Rauhantekijä, Yle Areena : Kotimaisen draamasarjan päähenkilö on suomalainen rauhanneuvottelija Anne-Mari Sundell. Irina Björklund tekee upean roolityön uralleen omistautuneena naisena, joka on kotonaan maailman kriisialueilla. Hänen esikuvikseen on mainittu muun muassa Elisabeth Rehniä, Martti Ahtisaarta ja Pekka Haavistoa, jotka ovat työskennelleet konfliktialueilla.
Sarjaa katsoessa pitää välillä muistuttaa itseään, että kysymys on todellakin fiktiosta, eivätkä juonen käänteet kaikilta osin ole uskottavia. Tosin todellisuus on monesti tarua ihmeellisempää.
Topi – nuoren miehen elämää (Yle Areena): Savosta Uudenkaupungin autotehtaalle töihin tullut Topi Kauppinen tuli suomalaisille tutuksi Ylen aiemmasta Tehtaan sankarit -dokumenttisarjasta. Nyt nuoresta miehestä on tehty oma dokumenttisarja, jossa kuvataan 25-vuotiaan autonrakentajan arkea töissä ja vapaa-ajalla.
Päätoimittaja Eija Eskola-Buri
Upeita maisemia, riipaisevia tunnelmia
Yle Areenasta löytyy ihanien saaristomaisemien, kauniiden huviloiden ja pitkien, aurinkoisten kesien vuoksi ihanaksi katsomiskokemukseksi noussut sarja Murha Sandhamnissa. Sympaattisen sarjan sisältö kallistuu ketterästi hömpänkin puolelle ja vaikka uusin kausi on ollut ehkä pienoinen pettymyskin, niin suosittelen sarjaa etenkin sen hurmaavien puitteiden vuoksi. Sopii mainiosti kepeäksi nollaukseksi ja syyssateiden aikaan lupaukseksi kesästä ja valosta!
Netflixin After Life -sarja puolestaan valloittaa juuri sisällöllään. Upea brittisarja naurattaa ja itkettää samaan aikaan, on rouhea ja riipaiseva. After Life kertoo leskeksi jääneestä miehestä, joka yrittää vaimonsa kuoleman jälkeen jotenkin selvitä. Suuressa surussa arki on usein yhtä kompurointia ja pientenkin toivonkipinöiden etsimistä – ja niihin epätoivoisesti tarttumista. Ei todellakaan mikään amerikkalainen kiiltokuva.
Podcasteista minuun uppoavat usein asiapitoiset sisällöt. Suosittelen kernaasti vaikkapa Helsingin Sanomien Uutisraporttia, Yle Areenasta löytyviä Pyöreää pöytää tai Naisasiatoimisto Kaartamo & Tapanaista. Ja pakko on hehkuttaa myös viime kesän ihanuutta, Antti Holman oopperajuhlia (Yle Areena).
Toimittaja Solina Saarikoski