Tinja Jalonen
Noin vuosi sitten lähti Ms. Kaikun Kaivolan alaosaston metsästäjien keskuudessa kasvamaan idea uuden lahtivajan rakentamisesta. Syynä tähän oli vanhan lahtivajan tulo tiensä päähän ja halu saada uudet modernit tilat.
Projekti alkoi vuoden vaihteessa, kun perustettiin Itäkulman Erä ry. Yhdistyksessä on noin kolmekymmentä jäsentä.
Maaliskuun alussa alkoi varsinainen rakennusprojekti. Kaksi viikkoa sitten rakennus vihittiin käyttöön.
Projekti eteni siis varsin rivakasti. Kokonaisuudessaan rakentamiseen kului kuusi kuukautta ja huimat 1300 talkootuntia.
Lähes koko rakennus rakennettiin oman väen voimin ja mukana oli vain hieman palkollisia. Onneksi projektissa mukana olleista monilla oli jo ennestään kokemusta ja taitoa rakentamisesta.
Talkoolaisten ikähaitari vaihteli 20- vuotiaista 70- vuotiaisiin ja tärkeässä roolissa olivat myös ne kymmenkunta tukijaa, jotka omalta osaltaan mahdollistivat sen toteuttamisen. Haastavinta projektissa oli saada rajalliset varat riittämään.
Alkuvuotena tehdyssä kustannusarviossa pysyttiin kuitenkin hyvin. Uusi lahtivaja pitää sisällään kattavat nylkytilat, vielä jäähdytyslaitteita vailla olevan kylmiön sekä leikkuutilan. Rakennus on aktiivisessa käytössä koko hirven ja peuran metsästyksen ajan.
Lauantaina alkanut hirvijahti toi saalista neljän hirven verran ja sunnuntaina saatiin vielä yksi lisää. Sunnuntaiseen jahtiin pääsin itsekin mukaan.
Jahtipäivän tunnelmia
Pääsin mukaan hirvimetsälle sunnuntaina 11. lokakuuta. Varhain aamulla kokoonnuimme uuden lahtivajan pihaan.
Ilmapiiri oli lämmin koleasta säästä huolimatta, kun toverit kertoivat kuulumisiaan. Kun kaikki olivat paikalla, aloitti jahtipäällikkö Niko Arokoivu kertomaan päivän kulusta.
Kenenkään riistakameraan ei ollut tullut kuvia hirvistä, mutta se ei lannistanut kenenkään mieltä. Seuraavaksi Niko jakoi jokaiselle passipaikan ja ohjeisti niiden tarkat sijainnit.
Minä menin Miia Jalosen mukaan hakkuuaukean reunalla sijaitsevaan hirvitorniin. Torniin kiivettyämme selvitimme turvallisen ampumasektorin ja tutkailimme ympäristöä.
Jahti alkoi noin kello yhdeksän, jolloin Niko ja Veijo Jalonen päästivät koirat liikkeelle jahtialueen eri kulmista. Kuuntelimme tarkkaan radiopuhelimesta kuuluvia väliaikatietoja koirien ja hirvien liikkeistä.
Jo alle tunnin kuluttua jahdin alkamisesta kuulimme kiväärin laukauksen ja heti perään tiedon radiopuhelimesta: Jussi Jalonen on ampunut naarashirven suopassista. Kun jahti ilmoitettiin päättyneeksi, hyppäsimme autoon ja ajoimme hirven kaadolle.
Suolle oli tieltä noin 300 metrin matka. Hirvi oli 30 metrin päässä tornista ja Flikka-koira hyöri innokkaasti sen ympärillä.
Kun kaikki metsästäjät olivat saapuneet kaadolle, sai ampuja Jussi paljon kehuja ja tiedusteluja ammuntatilanteesta. Hirven pään ympärille kiedottiin liina, jonka avulla se vedettiin yhteisvoimin suolta metsän puolelle.
Metsästä tielle hirvi vedettiin pidemmällä liinalla jonka toinen pää oli kiinni autossa. Tämä systeemi osoittautui varsin käteväksi, ja hirvi tuli vedetyksi tielle oikein joutuisasti.
Hyppäsimme autoihin ja ajoimme takaisin lahtivajalle. Siellä sytytimme nuotion ja söimme eväitä.
Nuotiolla istuskellessa haastattelin Erkka Varjosta. Hän kertoi aloittaneensa hirvimetsällä käymisen vuonna 1997, eli hänellä on takana jo 23 antoisaa jahtivuotta.
Vuosien varrella hän on itsekin ampunut muutamia hirviä.
– Jahdissa ehdottomasti mukavinta on tämä nuotiolla istuskelu ja seurustelu, on myös hienoa olla passipaikassa ja tarkkailla ympäristöä, hän kertoo.
Varjosen mielestä jahtiporukka on oikein hyvä, varsinkin kun mukana on niin eri ikäisiä ihmisiä.
