Keskivertosuomalainen tuottaa vuosittain noin 550 kiloa yhdyskuntajätettä eli noin 1,5 kiloa vuoden jokaisena päivänä. Valtaosa syntyvästä jätteestä – noin 80 prosenttia – voitaisiin kierrättää. Suomen yhdyskuntajätteiden kierrätysaste oli kuitenkin viime vuonna 41 prosenttia. Euroopan Unionin tälle vuodelle asettama tavoite on ollut, että jätteestä kierrätettäisiin ainakin 50 prosenttia.
Erilaiset kyselyt, selvitykset ja tutkimukset osoittavat, että meillä olisi halua kierrättää nykyistä tehokkaammin. Mutta sitten tulee se kuuluisa mutta… Mutta voi olla esimerkiksi se, että matka jätteenlajittelupisteelle on liian pitkä tai vaikkapa se, ettei muovinkeräysastioita ole riittävästi. Moni kokee myös hankalana sen, ettei kotona ole tilaa tai käytännöllisiä ratkaisuja kierrätysastioille.
Suomalaiset ovat erityisen ahkeria kierrättämään kartonkia ja paperia, samoin lasia ja metallia. Mutta muovijätteensä meistä kierrättää alle puolet – se on kuitenkin lisääntynyt viime vuosina selvästi. Suotuisia vaikutuksia on varmasti ollut esimerkiksi sillä, että muovin kierrättämisen merkityksestä on puhuttu paljon, samoin muovinkeräyspisteitä on hyötyjäteasemilla lisätty.
Huonosti me kierrätämme myös biojätteemme, josta suuri osa päätyykin nyt sekajätteen joukkoon. Se on ongelmallista, sillä mitä vähemmän poltettavan sekajätteen joukossa on biojätettä, sitä enemmän poltettavasta jätteestä saadaan energiaa. Asennemuutosta ja toimivia kierrätysratkaisuja tarvitaan, sillä EU-direktiivi edellyttää biojätteen erilliskeräystä kaikissa kiinteistöissä vuoteen 2025 mennessä.
Kierrättämisessä paljon on kiinni viitseliäisyydestä ja asenteesta. Mutta olennaista on sekin, että kierrättämiseen on toimivat ja hyvät puitteet: on esimerkiksi kierrätysohjeita eri kielillä sekä riittävästi monipuolisia kierrätyspisteitä, joita myös tyhjennetään tarpeeksi usein.
Solina Saarikoski
solina.saarikoski@laitilansanomat.fi