Mikä on suhteesi Pyhärantaan?
– Suhteeni Pyhärantaan on kaikessa yksinkertaisuudessaan sana koti. Siihen liittyvät vahvasti myös lähikaupungit. Rauma ja raumalaisuus ovat minulle äärimmäisen tärkeitä asioita ja toki Laitilakin näyttelee elämässäni roolia, kävinhän esimerkiksi yläasteeni siellä. Laitila oli myös pikkutyttönä minulle ehkä ”isompi kaupunki” kuin Rauma, koska vietin paljon aikaa Ihoden mummulassa ja jos sieltä lähdettiin kaupunkiin, niin pappa taisi mennä Laitilaan. No, ainakin vanhan kunnon ajan Munamarkkinoille. Sain siellä muuten grillimakkaran ja se oli suuri asia.
Mitä juuret sinulle merkitsevät?
– Juuret merkitsevät minulle todella paljon. Pidän itseäni vahvasti pyhärantalaisena (raumalaisenakin henkisesti) ja myös vietän siellä paljon aikaa, koska käytännössä kaikki sukulaiseni asuvat Pyhärannassa ja Raumalla. Haaveilen kotiinpaluusta ellen nyt päivittäin niin ainakin kovin usein.
Näkyvätkö juuret jotenkin arjessasi tai vaikkapa tavassa puhua ja olla vuorovaikutuksessa muiden kanssa?
– Juuret näkyvät muiden silmiin varmasti kaikkein eniten intohimoisessa suhteessani Rauman Lukkoon. Jaksan joka vuosi uskoa, toivoa ja luottaa, että jonain vuonna vielä mekin juhlimme mestaruutta. Ja kyllähän se sieltä tulee, vuotta en vielä tiedä. En ole myöskään koskaan pyrkinyt mitenkään pääsemään vahvasta Rauman murteestani eroon. Toki, koska olen tehnyt pitkään työtä televisiossa ja niin sanotusti julkisuudessa, puhun tietenkin sujuvaa yleiskieltä, mutta omassa elämässäni juureni ovat aina saaneet näkyä. Mitä olisinkaan ilman vahvoja juuriani ja tapaani puhua?
Kerro lyhyesti joku muistikuva tai tarina Pyhärannasta
– Kun olin koululainen, talvet olivat vielä lumisia Ihodessakin. Muistan, että olin ihan hirmuisen innoissani itsekseni siitä, että koulujenvälisen hiihtokilpailun latu meni niin kotimme takana olevalla pellolla. Myös kansanhiihtoladut menivät läheltä ja Kirikalliolla oli aina hienot ladut sielläkin. Näin hiihdon, talviurheilulajien ja talven suurena ystävänä kaipaan kovasti lunta ja kunnon talvia, joita vain ei taida valitettavasti enää tulla.