Mikä on suhteesi Laitilaan?
– Etäinen mutta ikuinen. Muistan edelleen neliömetrin tarkkuudella paikkoja, joissa aistit kokivat jotain uutta tai aiheutimme nimeltämainitsemattoman kaverini (moro Henkka!) kanssa nousupainetta kunnallisverolle. Parasta Laitilassa on se, kun Pokin Pertti tulee vastaan ja huutaa päin naamaa, että “viäläk sääki elä!”.
Mitä juuret sinulle merkitsevät?
– Kun pienessä elämässäni on pienikin vaara leijua, niin alitajunta käskee laskeutumaan alas, pyyhkimään Tiihosen markan hillomunkin sokerit naamasta ja polkemaan äiten luo Välimetsään. Laitilalainen ei leiju eikä varsinkaan siedä muiden leijumista. Olen sillä tavalla kirjaimellisesti juurtunut, mikä on 2020-luvun juurettomassa meiningissä pelkästään hyvä asia.
– Lainaan tässä yhteydessä kirjailija Petri Tammisen erästä romaanihahmoa: “Elämä on alivoimapeliä. Pelkkää purkukiekkoa.” Siitä tulee monella tapaa mieleen Laitila.
Näkyvätkö juuret jotenkin arjessasi tai vaikkapa tavassa puhua ja olla vuorovaikutuksessa muiden kanssa? – Huomaan kertovani sivistymättömille cityuunoille ja -uunottarille sopivasti väritettyjä knoppeja Laitilasta. Esimerkiksi Neon 2 on täysin laitilalainen, Sinikka Tyynelä juoksi edelleen voimassa olevan 1 500 metrin SE:n Jyskeen paidassa ja Heli Laaksonen asuu äitini naapurissa. Mikään näistä ei ole täysin totta, vaan trendikkäitä “puolitotuuksia”. Saan niistä silti suurta tyydytystä.
– Laitilan murre taas on kaksipiippuinen asia. Jos puhuu laitilaa Kusnin eteläpuolella, niin kuulija saattaa epäillä, ettei happi kulje ihan aivoihin asti. Jos taas laitilaa ei puhu Laitilassa, niin kuulija pitää kusipäänä. Yrit siin sit!
