Vuoden kukko 1998 Kia Kemppainen, o.s. Minkkinen asuu nykyään Tampereella. 1990-luvulla Jyskeen ykkösurheilijana laitilalaisten tietoisuuteen noussut Kemppainen elää aktiivista lapsiperhearkea 10-, 7- ja 2-vuotiaiden lasten kanssa. Töitä hän tekee Tampereen kaupungilla lasten ja nuorten lääkärinä.
– Tykkään liikunnasta ja luonnossa liikkumisesta ihan hirveästi. Se on minulle mieluisa tapa purkaa stressiä. Pyöräilen myös kaikki työmatkat, mutta mitään tavoitteellista tai säännöllistä harrastusta minulla ei ole, Kia Kemppainen kertoo puhelimessa.
Urheilu on myös hänen lapsilleen mieluista. He ovat kokeilleet monia eri lajeja kuten jalkapalloa, koripalloa ja voimistelua.
– Yleisurheilukentille en ole heitä kantanut. Tosin tänä syksynä 10-vuotias halusi kokeilla yleisurheilua, ja nyt hän on päättänyt jatkaa harrastusta Pyrinnön väreissä.
Kia Kemppaisella on yhä edelleen hallussa kolme 14–15-vuotiaana hankittua Jyskeen seuraennätystä kävelystä ja juoksusta. Laitilan Jyskeen kasvatti nousi aikanaan nuorten maajoukkueeseen ja yleisurheili aktiivisesti aina 22-vuotiaaksi saakka.
Menestystä hänelle on tullut myös muilla elämän radoilla. Lukion jälkeen silloinen Minkkinen sai urheilustipendin Yhdysvaltoihin, jossa hän opiskeli ja urheili yliopistojoukkueessa kaksi vuotta.
– Tampereella olen asunut vuodesta 2003 saakka. Opiskelin ensin bioteknologian maisteriksi ja sitten vielä lääkiksen. Väitöskirjakin on tullut tehtyä matkan varrella.
Vuonna 2007 City-lehti nosti artikkelissaan hänet lahjakkaimpien suomalaisten nuorten joukkoon listatessaan 50 tulevaisuuden toivoa. Tuolloin 26-vuotias Kia Minkkinen toimi tutkijana Tampereen yliopiston lääketieteellisen teknologian instituutissa.
Kemppaisen juuret ovat syvällä Laitilan mullissa, ja tarkemmin sanottuna Matikan pururadan maastoissa.
– Siellä missä olen paljon aikaani viettänyt. Se on edelleen minun sielunmaisemani, metsä ja lenkkipolku.
Laitilassa Kemppainen asui syntymästään aina lukion toiseen vuoteen saakka.
– Sitten isäni työ siirtyi Laitilasta Turkuun, jonne muutimme. Abivuoden opiskelin Turussa.
Paikan lisäksi Kia Kemppainen yhdistää juuriinsa ne ihmiset, joiden kanssa on erityisesti nuoruusvuotensa viettänyt.
– Oma lapsuuden perhe ja ystävät ovat osa juuria. Minun paras kaveri on edelleen sama kuin lapsena ja nuorena, Pauliina Kilpeläinen, silloinen Suolahti . Olemme pitäneet tiiviisti yhteyttä, oltu toistemme kaasot ja nähty lastemme syntymät. Ensi viikollakin aiotaan nähdä, Kemppainen kertoo haastatteluhetkellä.
Hänen mukaansa omia juuriaan on alkanut miettimään tarkemmin, kun on saanut omia lapsia.
– Sitä pohtii, millaisen kasvuympäristön heille haluaa antaa ja mikä merkitys sillä on, kasvaako isossa vai pienessä kaupungissa.
Kemppainen kertoo arvostavansa sitä, mikä liittyy pienessä kaupungissa kasvamiseen, vaikka nuorena tuntui, ettei paikkakunnalla tapahdu mitään.
– Haluaisin tarjota omillekin lapsilleni sitä pienen kylän meininkiä ja sitä pysyvyyttä. Se oli turvallinen kasvuympäristö, ja lapsuudenkodin sekä ystävien merkitys on tärkeä. Itse asuin samassa talossa koko lapsuuden ja nuoruuden. Sitä toivoisi omillekin lapsille, ettei tarvitsisi hirveästi muuttaa.
Hän naurahtaa näkevänsä nykyään Laitilassa vietetyn lapsuuden oikein kultareunuksissa.
– Olen pyrkinyt omille lapsille tarjoamaan myös vastaavaa kontaktia luontoon.
Omassa työssään Kia Kemppainen näkee, että nykyään lasten ja nuorten elämässä on vähemmän pysyvyyttä.
– Paljon muutetaan ja paljon on muutoksia. Niiden pitkäaikaisia vaikutuksia en tosin tässä työssä pysty näkemään, pääosin neuvoloissa ja kouluissa työskentelevä Kemppainen kertoo.
Hän ei halua tuomita ketään, sillä perheiden tilanteet ovat erilaisia.
– Suurin osa lapsista lapsista pärjää hyvin uusissa tilanteissa. Perheen voimavarat vaikuttavat siihen, miten muutoksen keskellä selviytyy ja muutoksiin sopeutuu.
Kia Kemppainen uskoo, että juuret ovat ihmisille yhä edelleen tärkeä asia.
– Ne vahvat juuret antavat siivet, joilla voi sitten lentää. Nyt jälkeenpäin olen itsekin miettinyt, miten uskalsin lähteä Yhdysvaltoihin tuosta vain, mutta se johtuu varmaan juuri niistä vahvoista juurista.
Järjestyksessään 10. Vuoden kukko
- Kia Minkkinen valittiin järjestyksessään kymmenenneksi Vuoden kukoksi vuonna 1998.
- Kiaa äänestäneet luonnehtivat häntä lahjakkaaksi urheilijaksi, kauniiksi, kivaksi, tarmokkaaksi, reippaaksi ja pirteäksi. Usean äänestäjän mielestä hän on hyvä esimerkki nuorille. Eräs vastaajista sanoi Kian juoksevan iloista ja dynaamista kuvaa Laitilasta.
- Voittaja julkistettiin Ihmemunan yössä Laitilan torilla ennätysyleisön seuratessa Kukon kuoriutumista.Lähde: Laitilan Sanomat kesäkuu 1998