– Mitäköhän 15-vuotias Rami ajattelisi, jos näkisi minun istuvan tässä nyt, Neon2-yhtyeen kitaristi ja kappaleiden sanoittaja Rami Alanko pohtii istuessaan harmaassa nojatuolissa huoneessa, joka yli 30 vuotta sitten palveli Alangon bändin treenikämppänä.
1980–1990-luvulla bänditoiminta Laitilassa oli hyvin aktiivista, ja Laineen talo tarjosi monelle paikalliselle bändille harjoittelupaikan. Nyt rakennuksessa toimii koululaisten aamu- ja iltapäiväkerhot.
– Bändissä soittaminen oli tapa olla yhdessä ja tehdä kivoja juttuja. Silloin ei ollut esimerkiksi internetin ihmeellistä maailmaa tai muutakaan, mitä nykyään pidetään itsestäänselvinä. Bändihomma johtui osittain siitä, että kanavia kavereiden kanssa tekemiseen oli kohtuullisen vähän.
Alangon ensimmäinen bändi oli Nefernefernefer. Laitilan Sanomien kuva-arkistosta löytyi Laineen talolta otettu kuva bändistä, jossa soittivat kitaristina toimineen Alangon lisäksi basisti Kalle Airisto , laulaja Jussi Rainio ja rumpali Jari Varjo , jota Alanko kuvailee Rauman lahjaksi maailmalle.
Kuva herättää Alangossa hyviä muistoja.
– Treenasimme joka päivä monta tuntia. Jussi tuli Uudestakaupungista prätkällä tai autolla ja Jari Raumalta bussilla, koska oli ala-ikäinen. Joku bändiämme vihaava tyyppi veti kerran Jussin oranssin Ford Taunuksen kirveellä romuksi, mutta muuten saimme olla pitkätukkaisina ja meikattuina aika lailla rauhassa, Alanko muistelee.
Neferneferneferin jälkeen tuli Bohemia, joka jatkoi samalla kokoonpanolla.
– Soitimme englanninkielistä rokkia. Meillä oli levysopimus CBS:n kanssa. Se oli silloin maailman suurin levy-yhtiö. Julkaisimme muutamia sinkkuja ja teimme jonkin verran keikkoja. CBS rakensi siitä vientitoivoa Suomelle, mutta ei se sitten lentänyt.
Laineen talolla soitti Bohemian lisäksi monia muitakin bändejä. Bohemian treenikämpän viereisessä tilassa harjoittelevassa bändissä soittivat muutaman vuoden Bohemian poikia vanhemmat Kari Antila ja Jyrki Lemmetti , joita Alanko kuvailee oikeiksi muusikoiksi.
– Me teimme heille kaikenlaista jäynää. Kerran kävimme varta vasten ostamassa kaupasta silakoita ja piilotimme niitä heidän treenikämppänsä kaappeihin. Kun kämpällä juotiin olutta tai muuta, heitimme kaikki pullot heidän puolelleen.
Laineen talon vuosien jälkeen kaupunki järjesti bändeille treenikämpät vanhasta meijeristä, jonka seinien sisäpuolella on syntynyt suomalainen pop-ikoni Neon2.
– Vanhat Bogart-yhtyeen jätkät olivat kunnostautuneet tuottajina. He olivat juuri saaneet Ressu Redfordin ensimmäisen levyn valmiiksi. Kävimme juttelemassa heidän kanssaan, ja he sanoivat, että kyllä teidän täytyy alkaa tehdä biisit suomeksi.
Kielen vaihtaminen ei tapahtunut ihan hetkessä, mutta jo ensimmäisen levyn jälkeen yhtye kuitenkin ampaisi pop-musiikin ykkösnimien joukkoon.
– Musiikkiala on täynnä todella lahjakkaita muusikoita, mutta heistä ei koskaan kuulla mitään. Musiikkiala on kuitenkin epäreilumpi kuin urheilu, koska harjoittelun määrä ei muuta sitä, mihin sä voit sen kanssa päästä. Siinä tarvitaan monta muutakin juttua.
Menestykseen tarvitaan Alangon mukaan ennen kaikkea kappaleita, jotka jollain tavalla koskettavat ihmisiä. Hän on sanoittanut kappaleita yhtä kauan kuin on soittanutkin.
– En ole mikään soittaja-soittaja vaan heti kun sain kitaran, aloin tehdä omia biisejä. Bohemian toinen sinkku on itseasiassa sellainen, jonka olen kirjoittanut 13-vuotiaana.
Hän on kirjoittanut myös Neon2:n suurimmat hitit.
– Edelleen olen sitä mieltä, että parasta rentoutumista on kirjoittaa biisi tai ainakin yrittää. Ei siitä tarvitse valmistakaan tulla. En minä oikeastaan siitä niin välitä. Olet itseksesi, ei ole kiire mihinkään ja saat pohdiskella just sitä omaa juttua.
Neon2:n yksi suurimmista hiteistä kautta aikojen on Kemiaa , mutta jos se olisi ollut Jussi Rainiosta kiinni, kappaletta ei olisi koskaan äänitetty. Kappaleelle tehtiin kuitenkin demo, joka soitettiin tuottajille. Pohjat oli studiossa valmiina ja Rainion piti tulla laulamaan. Ensimmäisellä kerralla studiossa paukkuivat ovet eikä äänityksestä tullut mitään.
– Lopulta sain hänet maaniteltua studioon kokeilemaan uudelleen. Kirjaimellisesti laitoin oven lukkoon ja sanoin, että täältä ei lähdetä pois ennen kuin kappale on laulettu. Loppu on historiaa.
Mutta ei osannut Alankokaan arvata, millaiseen suosioon kappale nousi.
– Oli minulla sellainen ajatus, että se on kiva biisi. Jos jostain kappaleesta tulee hitti, saati ikivihreä, täytyy myös ympäristössä olla jotain sellaista, että ihmiset ottavat sen omakseen. En tiedä, mikä tässä biisissä erityisesti sitä on.
Kemiaa-kappaletta auttoi Alangon mukaan myös se, että kappale julkaistiin ensi kertaa Hittimittari-nimisessä tv-ohjelmassa. Ohjelman idea oli se, että siellä julkaistaan uusia kappaleita ja ihmiset saivat äänestää, mitkä kappaleet pääsevät jatkoon.
– Kun ohjelma vuoden päästä lopetettiin, me olimme edelleen mukana.
Neon2:n kolmas ja toistaiseksi viimeinen levy ilmestyi vuonna 1996. 1990-luvun loppupuolella Alanko kirjoitti kappaleita myös muille artisteille ja parhaimmillaan niitä tuli liukuhihnalta.
– Kyllästyin siihen. Se söi ilon tekemisestä. Ajattelin, että en viitsi tällaista tehdä, kun ei se anna mitään.
Kun Alankoa alkoi vuosituhannen vaihteessa kiinnostaa entistä enemmän ohjelmistoala, aktiivinen biisien kirjoittaminen jäi.
– Nyt kirjoitan vain, kun on sellainen fiilis.
Vuonna 2015 yhtye osallistui Ylen We want more -ohjelmasarjaan, jossa bändejä kasattiin uudelleen. Neon2:n lisäksi siihen osallistuivat muun muassa Miljoonasade ja Don Huonot.
– Yhdessä soittaminen tuntui hyvältä ja kun muutin Suomeen, oli luontevaa tehdä muutama biisi. Yhtäkkiä levy-yhtiö oli sitä mieltä, että tämä on hyvää matskua ja julkaisimme sinkun, Itseni kaltainen .
Sittemmin yhtye on julkaissut toisenkin sinkun, Ikuisesti aina, ja tehnyt muun muassa festarikeikkoja. Viime kesälle oli buukattu 15 festarikeikkaa, joista valtaosa peruuntui koronaepidemian vuoksi. Kuluvalle syksylle oli suunnitteilla myös jäähallikiertue Eppu Normaalin kanssa, mutta koronan vuoksi se peruuntui.
Ensi vuodelle on keikkoja luvassa, mikäli ne voidaan järjestää.
– Konserttisalirundi siirrettiin alustavasti helmikuulle, mutta katsotaan miten sen käy. Lähtökohtaisesti kaikki viime kesän festarikeikat siirtyivät ensi kesään.
Myös uusia kappaleita on odotettavissa lisää.
– Meillä on paljon materiaalia, jota voisimme tehdä. Enemmän kyse on siitä, milloin menemme studioon.
Nykyisin musiikkialalla toimitaan siten, etteivät bändit tee enää levyjä vaan kappaleet julkaistaan yksitellen.
– Minusta on se on kivakin juttu. Se sopii paremmin ainakin minulle.
Alangon mukaan jotain uutta musiikkia saattaa olla luvassa jo alkuvuodesta.
Ison mullistuksen ovat kokeneet myös laitteet, joilla musiikkia taltioidaan.
– Menin aikoinaan Uudenkaupungin kauppaoppilaitokseen tasan yhdestä syystä. Siksi, että saisin opintolainaa, jotta voin ostaa neliraiturin. Se oli siis sellainen, mihin laitettiin kasetti sisälle ja siinä oli neljä raitaa, joille voitaisiin nauhoittaa.
Nykyisin jo pelkällä kännykällä voi tehdä ihmeitä ja tietokoneella voi äänittää ammattitasoisilla ohjelmilla.
– Aikaisemmin, kun mentiin studioon, mikitettiin rumpuja kolme päivää, jotta niistä saatiin oikeankuuloiset. Nyt valitaan kirjastoista kymmenientuhansien sampleista, millaista tänään halutaan.
Musiikki on kaiken aikaa ollut luonnollinen osa bändin kahden keulahahmon välistä ystävyyttä.
– Kun Jussi tulee luokseni kahville, usein me katsomme jotain biisiä. Soittelemme kitaroita ja kokeilemme, miltä tämä kuulostaa. Ei siinä ole sen kummempaa pakottamista vaan sitä samaa on tehty täältä Laineen talolta asti. Se on osa sitä kahvinjuontia. Se on samanlaista yhdessä hengailua kuin se oli täällä. Mutta tietysti hieman erilaista.
Uudenkaupungin teatterissa lauantaina ensi-iltansa saava musikaali Mannapuuroa ja mansikkaa on saanut nimensä Kemiaa-kappaleesta. Näytelmä on saanut inspiraationsa Neon2:n musiikista. Alanko ja Rainio eivät ole olleet mukana näytelmän teossa, mutta ovat saaneet kutsun ensi-iltaan.
– Se on mieletön kunnianosoitus.
Alanko muutti 8-vuotiaana Laitilaan. Kotiseutu on pysynyt rakkaana vuosikymmentenkin jälkeen.
– Ehkä se on sellainen yleistys, että kun ihmiselle tulee enemmän ikää, hän alkaa arvostaa juuriaan. Aina kun Laitilasta tulee jotain, ihan mitä tahansa kuten urheilija tai virvoitusjuoma, olen hemmetin ylpeä siitä, että taas tulee Laitilasta jotain.
Alanko kertoo, että hänellä on kaveriporukka, jonka kanssa edelleen kokoonnutaan edelleen joka kesä viettämään aikaa yhdessä Laitilaan.
– Kokoonnutaan ja muistellaan, että mitä täällä tuli touhuttua. Ne on tärkeitä juttuja.
Entä mitä se 15-vuotias Rami ajattelisi, jos näkisi itsensä jälleen Laineen talolla istumassa harmaassa nojatuolissa.
– Se voisi olla aika ihmeissään. Luulen, että se olisi tyytyväinen. Se kaveri ajattelisi ainakin, että näin tämän kuuluikin mennä.
Rami Alanko
Ikä 52 vuotta
Ammatti yrittäjä ja omien sanojensa mukaan monitoimimies
Asuinpaikkakunta Turku
Suosikkikappale omasta tuotannosta – Uusin on aina se suosikki. Se, josta ei ole vielä tehty edes demoa. Julkaistuista
kappaleista pidän eniten kolmannella levyllä julkaistusta Tiimalasista . Siinä on jotenkin moni asia kohdallaan.
Vuonna 2000: ”Tulevaisuuden lehti ladataan netistä muovisivuille”
Kirjoista tulee elektronisia laitteita. Ne ladataan niin ikään verkosta, vaikka kymmenen kirjaa kerralla lomaa varten.
– Tällä hetkellä ongelmana on vielä laitteiden näyttö, mutta ne kehittyvät.
– Innovatiiviset ja elektroniset laitteet lisääntyvät kaiken aikaa. Tärkeintä ei ole hienous vaan käytön helppous. Henkilökohtaisten laitteiden määrä lisääntyy rajusti ja ne kommunikoivat keskenään.
Näin lausui muusikko ja yrittäjä Rami Alanko Laitilan Sanomissa vuonna 2000. Hän ennusti myös, että sanomalehtiä luetaan muovisilta sivuilta. Viimeisen 20 vuoden aikana Alanko on ohjelmistourallaan seurannut media-alan murrosta ja auttanut muun muassa suuria mediataloja kohdentamaan mainontaansa.
Joten häneltä voi kysyä, miltä sanomalehtien tulevaisuus näyttää.
– Tärkein kysymys on, miten yksittäiset lehdet pystyvät pitämään sisältönsä niin kiinnostavana, että kuluttajat löytävät sen sivuston. Se on ainoa tapa rahoittaa toimintaa.
Paikallislehdillä on tässä kamppailussa yksi tärkeä ase.
– Paikallislehteä voi verrata bloggaajaan. Jos sinulla on oma ääni, sillä on arvoa. Esimerkiksi Laitilan Sanomilla on se Laitilan alueen ääni.
