Pyhät lähteet paransivat ja pelottivat

0
Untamalassa sijaitseva Isokylän palokaivo on ollut alunalkujaan luonnonlähde.

Ossi Nyström

Luonnonlähteillä on ollut menneinä aikoina merkittävä rooli ihmisten elämässä. Jotkut lähteet ovat toimineet kyläyhteisöjen kaivoina, toiset taas esimerkiksi uhrilähteinä. Jälkimmäisistä puhutaan usein myös pyhinä lähteinä.

– Periaatteessa kyse on samasta asiasta, joista korostetaan eri puolia, kertoo Åbo Akademin pohjoismaisen folkloristiikan väitöskirjatutkija Johan Björkman.

Hän kartoittaa parhaillaan Lounais-Suomen pyhiä lähteitä.

– Usein on parempi puhua pyhistä lähteistä, jos haluaa korostaa niitä jonakin arvokkaana ja säilyttämisen arvoisena. Uhrilähde voi kuulostaa monen korvaan pelottavalta, vaikka kyse on vain kolikoiden ja neulojen uhraamisesta.

Kolikot ja neulat olivat maksu siitä, että vesi muuttui parantavaksi tai ennusti tulevaisuuden. Tapa oli monin paikoin voimissaan vielä reilut 120 vuotta sitten.

– Lähteille uhraamisesta on taltioitu paljon tietoja vielä 1900-luvun alkuvuosikymmeninä. Usein maininta on, että tämä on jotakin mitä ”vanhat” tekivät, eli voimme päätellä, että uhraaminen olisi voinut olla elinvoimaista vielä 1800-luvun lopulla.

Kansanuskolle on ominaista kristillisten ja muinaisten ainesten sekoittuminen. Kun Kalannin Männäisissä olevalla Tapaninlähteellä parannettiin syyliä, ei maaginen voima ei tullut lähteenhaltijalta vaan pyhältä Tapanilta. Ensin punaiseen lankaan sidottiin syylien verran solmuja. Lanka kätkettiin kiven alle lähteen viereen. Sen jälkeen kädet upotettiin selän takana lähteeseen ja käveltiin taakse katsomatta nyrkit yhä selän takana kotiin.

– Jotkut ovat sitä mieltä, että pyhät lähteet periytyvät katoliselta ajalta, toisten mielestä kyseessä on alkujaan esikristillinen perinne, Björkman toteaa.

Vahva pyhien lähteiden perinne on Björkmanin mukaan omaleimaista nimenomaan lounaiselle Suomelle. Salon seudulta lähteitä tiedetään enemmän, mutta perinteet muuttuvat monipuolisemmiksi Turusta länteen ja pohjoiseen kuljettaessa.

– Esimerkiksi lasten peseminen tai kastaminen lähteen vedellä sekä tarinat, että piispa Henrik olisi kastanut pakanoita kyseisen lähteen vedellä, rajoittuvat tälle alueelle. Tarina lähteeseen uponneesta härkäparista on koko Lounais-Suomelle, ”härkäalueelle”, ominainen. Turun ympäristössä taas tiedetään juhlitun railakkaita juhannusjuhlia lähteiden luona.

Lasten pesemiseen ja uponneeseen härkäpariin liitettyjä lähteitä löytyy myös Laitilasta.

– Untamalassa on Railähde, jonka vettä on käytetty muun muassa vastasyntyneiden lasten pesuun. Lähde sijaitsee Untamalan koulun pohjoispuolella, ja on myöhemmin rengastettu kaivoksi.

– Lisäksi minulla on tietoa parista laitilalaisesta lähteestä, joihin liittyy taru uponneesta härkäparista, mutta ei suoranaisesti tietoa niistä pyhinä tai parannuslähteinä. Ne ovat Lapinalhon lähde Koverossa sekä Poikpuolasten lähde, joka luultavasti on jossakin Untamalan-Seppälän tienoilla.

Kysymys siitä, miksi jotkut lähteet olivat pyhiä ja jotkut eivät, on Björkmanin mukaan vielä ratkaisematta.

– Osalla pyhistä lähteistä on tiettyjä piirteitä, kuten sijainti jyrkän kallion edustalla tai lähellä oleva erikoisen muotoinen kivi, mutta se ei päde kaikkiin. Ehkä niiden vesi on poikkeuksellisen hyvää ja terveellistä. Joissakin perinnetiedoissa on maininta, että veden on valuttava pohjoiseen, mutta ei sekään pidä kaikkien pyhien lähteiden kohdalla paikkaansa.

Pyhät lähteet herättivät entisaikojen ihmisissä sekä kunnioitusta että pelkoa. Lähteiden luona kerrottiin olevan kummituksia, ja lähteen haltijaa saatettiin pitää pelottavana. Etenkin lähteiden maagista käyttöä koskivat monet säännöt ja kiellot.

– Lähteeltä poistuessa ei esimerkiksi saanut katsoa taakseen, puhua mitään tai pysähtyä virtsaamaan. Usein lähteiden voima ilmeni keskiyöllä, ja aivan erityisesti juhannusaattona keskiyöllä. Uhrattujen rahojen vieminen oli ankarasti kielletty. Siitä rankaistiin samoilla taudeilla, joiden parantamiseksi raha oli maksettu. Kerrottiin jopa ihmisten kuivuneen kuoliaaksi, jos he olivat vieneet lähteestä rahoja.

Tämän päivän näkökulmasta pyhiä lähteitä koskevat uskomukset saattavat vaikuttaa erikoisilta ja lapsellisilta. Toisaalta ei tunnu kaukaa haetulta ajatella, että kyse on enemmän tai vähemmän mutkittelevasta jatkumosta, jonka toisessa päässä on sairauteensa lähteeltä parannusta ostava muinaissuomalainen, ja toisessa päässä on nykyihminen, joka noukkii kaupan hyllyltä koriinsa ”parantavia mineraaleja” sisältäviä pullovesiä, jotka todellisuudessa ovat hädintuskin hanavettä terveellisempiä.

– Näyttää siltä, että yksittäistenkin lähteiden ympärillä uskomukset ovat ajan mittaan muuttuneet. Katolisenkin tavan jälkeen monen lähteen kohdalla on tapahtunut muutos, eli lähteistä on tehty ”rationaalisesti” perusteltuja terveyslähteitä. Tämä sai alkunsa 1700-luvulla. Joidenkin vanhojen uhrilähteiden ympärille perustettiin jopa terveyskylpylöitä ja niiden vesistä tehtiin tieteellisiä tutkielmia.

Luonnonlähteet ovat pulppuilleet Laitilassa

 

John Björkmanin mainitseman Poikpuolasten lähteen nimi on tuttu untamalalaiselle Helge Heinikkalalle.

– Muistan kerrotun Poikpuolasten lähteestä sellaista tarinaa, että isoäitini isoisä – Heinikkalan faari – olisi päässyt viinanhimostaan irti käymällä juomassa Poikpuolasten lähdevettä.

Niinikään untamalainen Markku Ulla kertoo, että Poikpuolasten lähde ei hänelle sano sen enempää, mutta muistaa Lankjärven rannassa olleen aikoinaan suuren lähteen.

– Siihen on tehty jälkeenpäin soramonttu. Olen joskus ollut onkimassa siinä lähteenojassa. Railähde taas on ihan olemassaoleva kaivo poikani pellolla. Se näkyy tieltä, mutta ei ole mitenkään edustavan näköinen.

Tarina kertoo, että Kalannin kirkolta tehtiin katolisena aikana pyhiinvaellusmatkoja Untamalassa sijainneelle Golgatan lähteelle. Untamalassa on ollut ylipäätään runsaasti lähteitä, mikä johtuu siitä, että kyse on pohjavesialueesta.

– Esimerkiksi palokaivot on tehty luonnonlähteistä, Ulla kertoo.

– Valkojärven kuivatus 1960-luvulla laski ainakin kylän eteläpään pohjavesiä, niin että monen talon kaivot kuivuivat ja jouduttiin turvautumaan porakaivoihin. Varmaan luonnonlähteetkin ovat silloin ehtyneet, Heinikkala toteaa.

Muita Laitilan seudulla sijaitsevia lähteitä ovat esimerkiksi Uuhenvahanlähde, Ansun lähde ja Torren lähde. Jouko Järvisen kirjoittama Simulan maisema -kirja mainitsee lisäksi Vihtor Salosen lähteen, Norkon lähteen ja Järvisen lähteen.

– Sieltä hakivat vetensä kuivina vuosina myös aivan Koukkelan kylän rajamailla olevat Roosin Hiljan ja Laihon Jalmarin torppien asukkaat. Pahana kuivuustalvena sodan aikana lähde oli kaikkien kyläläisten käytössä. Paikka on varsin runsasvetinen. Vesi on tupannut pulppuilemaan pellollekin, Jouko Järvinen kirjoittaa Eskolanvuoren kupeessa sijainneesta Vihtor Salosen lähteestä.

Kovassa käytössä on ollut myös Kiilin kylän kanta-asukkaan Aapo Kiilin kaivona mahdollisesti aikoinaan toiminut Ansun lähde. Lähde oli tärkeä vedenottopaikka sekä Kiilin asukkaille että joillekin kusnilaisille, jotka kulkivat kuivina aikoina metsän läpi vedenhakumatkalle.

Ei ole tietoa, pidettiinkö Vihtor Salosen lähdettä tai Ansun lähdettä pyhinä, mutta Björkmanin mukaan on tyypillistä, että juuri pyhät lähteet sijaitsivat kylien välisillä rajoilla tai metsiköissä lähellä kylän keskusta.

– Tällä on ehkä haluttu varmistaa, että elintärkeää lähdettä ei voi omia ja useammalla kylällä on mahdollisuus käyttää lähdettä. Osa lähteistä on kuitenkin keskellä kylää, kuten esimerkiksi Railähde.

Uskaliain Laitilan lähteitä koskeva väite liittyy Soukaisissa olevaan Torren lähteeseen. Turun yliopiston arkeologian professorina toiminut Unto Salo leikitteli ilmeisen vakavissaan ajatuksella, että Torren lähde olisi saanut nimensä muun muassa Gotlantia ja Finnlantia hallinneelta muinaiskuningas Torrilta.

Teoksessaan Ajan ammoisen oloista Salo tekee johtopäätöksen, jonka mukaan lähteen läheltä löytynyt kuuluisa juomasarvihauta olisi ollut juuri tämän Torrin viimeinen leposija. Salo nostaa vertailun vuoksi esiin Tyrväältä tehdyn gotlantilaisperäisen kalmistolöydöksen, jonka lähellä sijaitsee vanha Torra -niminen talo, ja perustelee näin väitettään useamman sivun verran. Valitettavasti vain kaikki lähteet, jotka voisivat asian varmistaa, ovat kuivuneet jo vuosisatoja sitten.

Lähteet:

Järvinen, Jouko: Simulan maisema – Simulan suvun ja muitten kyläläisten elämää Vidilän kylässä ja ympäristössä

Salo, Unto: Ajan ammoisen oloista – Satakunnan ja naapurikuntien esihistoriaa

Varjo, Pirkko: Kiili ja Kartanonperä ovat Laitilan kylien kuopuksia. Laitilan Sanomat 7.10.2016

https://timoekko.wordpress.com/2016/11/23/muinaistaruja/