Pariisissa syntynyt Jeremy Mast tuli Suomeen 2006. Viimeiset neljä vuotta Laitilassa asunut mies pitää Suomea monessa asiassa maailman parhaana maana.
– Suomi on turvallinen. Täällä asiat ovat todella hyvin. Maaseutu on hienoa – ihmettelen kun sitä ei arvosteta ja maaseutu tyhjenee. Kun tulee muualta, Suomi on valtavan eksoottinen paikka, ihan erilainen kuin mikään muu. Kieli, kulttuuri, maisemat, kaikki on erilaista, Mast sanoo.
Isän ja isoäidin hoivissa varttunut Mast lähti maailmalle parikymppisenä. Hän halusi nimenomaan Suomeen ja hakeutui vapaaehtoistöihin purjelaiva Estellelle. Sitä kautta nuori mies päätyi Turkuun josta löytyi myös puoliso, Tampereelta kotoisin oleva Emmi Kilpeläinen . Pariskunnalla on juuri vuoden täyttänyt tytär Aria .
– Turussa asuessamme hankimme Laitilasta talon kesäpaikaksi. Asuimme Turussa entisessä VR:n henkilökunnan asunnossa, ja kun se talo sitten joutui purettavaksi Logomon siltatyömaan takia, päätimme muuttaa pysyvästi tänne. Muuten meillä ei ollut mitään siteitä Laitilaan.
38-vuotias Mast tekee töitä henkilökohtaisena avustajana Turussa. Lisäksi hän opiskelee Porin Palmgren-konservatoriossa pop-jazz-musiikkia ja opettaa soittotekniikka- ja rytmikurssilla Vakka-opistossa.
– Henkilökohtaisen avustajan työ sopii minulle hyvin, pidän siitä. Tekisin sitä työtä mielelläni myös Laitilassa, mutta täällä siihen ei ole ollut mahdollisuuksia.
Neljäntoista Suomen-vuoden aikana Mast on käynyt Ranskassa vain kolme kertaa. Kotiseudulle häntä ei vedä oikein mikään, sillä isä asuu nykyisin Brasiliassa, isoäiti on kuollut ja sisko asui pitkään Yhdysvalloissa. Suomi tuntuu nyt enemmän kotimaalta.
– Olen asunut täällä koko aikuisikäni. Haaveilen, että voisimme asua jonkin aikaa Uudessa-Seelannissa tai Ranskan Polynesiassa, mutta Suomi on aina se paikka, jonne haluan palata.
Ranskalaiset juuret näkyvät parhaiten keittiössä. Kun Mast tekee ruokaa, sen pitää olla hyvää. Hän ei ymmärrä sitä, että ruoka olisi vain polttoainetta, joka tankataan nopeasti ja jonka laadulla ei ole väliä.
Omassa puutarhassa ja kasvihuoneessa on tänäkin vuonna kasvatettu vihanneksia ja juureksia, ja myös marja- ja sienimetsällä on käyty ahkerasti. Itse tekeminen on elämäntapa, eikä se koske vain ruokaa.
– Ajattelen kaikessa niin, että yritän ensin tehdä itse ja jos en onnistu, vasta sitten ostan valmiina.
Suomalainen kotiruoka on Mastin mielestä hyvää. Kalaa hän ei syö missään muodossa, mutta esimerkiksi kaalilaatikko ja -kääryleet ovat herkkua. Viini kuuluu ranskalaisen ateriaan siinä missä suomalaiselle maito tai piimä.
– Vielä 1960-luvulla Ranskassa koululaisillakin piti olla lounaalla lasi viiniä.
Laitilaa Mast kuvaa hyvin toimivaksi pikkukaupungiksi. Ihmiset ovat ystävällisiä, mutta varautuneita. Turussa on paljon ystäviä, Laitilasta heitä ei juurikaan ole löytynyt.
– Toivon, että täällä tehtäisiin enemmän asioita yhdessä. Olisi vaikka joku nuorisotalon tapainen paikka aikuisille, jonne voisi mennä olemaan ja tekemään jotain. Sekin olisi kiva jos olisi iltaisin auki oleva ruokaravintola, vaikka ymmärrän, että sitä olisi vaikea saada kannattavaksi.
Mast puhuu hyvää suomea ja pyrkii kehittämään kielitaitoaan koko ajan. Tyttärelleen hän puhuu ranskaa, vaikka se tuntuukin hankalalta näin monen Suomessa vietetyn vuoden jälkeen. Tuleeko Ariasta eniten suomalainen, suomalais-ranskalainen vai kenties uusiseelantilainen, sitä isä ei ole ajatellut eikä se edes tunnu kovin tärkeältä.
– Tärkeintä on, että vanhemmat ovat lähellä.
