– Mutta tärkeintä on se, että jokainen tietää juurensa, kuka on ja mistä tulee!
Kari Kesäläinen on Laitilan Karjala-seuran puheenjohtaja ja mukana myös Karjalan liiton Varsinais-Suomen piirin toiminnassa ja Johannes-seurassa, joka yhdistää hiukan Viipurin eteläpuolella sijainneen Johanneksen pitäjän jälkipolvia.
Jo kolmisenkymmentä vuotta mies on harrastanut sukututkimusta ja omia karjalaisia juuriaan, jotka äidin puolelta tulevat Viipurin mlk Ihantalasta ja isän puolelta Johanneksen Kolmkesälän kylästä. Hetken keskustelun jälkeen alkaa pöydälle ilmestyä kyläkirjaa ja karttaa – tiluskarttaa, topografikarttaa ja pohjapiirrosta talosta, joka joskus oli, mutta jota jo 1990-luvulla piti hakemalla hakea, jotta oikea paikka löytyi. Kannaksen kivijalat ovat metsittyneet, tiet kuoppaisia, asutus eri paikoissa kuin suomalaisten aikana.
Juurien etsintä on laittanut siirtokarjalaisten jälkeläiset kokoamaan kirjoja ja koluamaan kartta kädessä metsiä itärajan takana. Kylistä tehtiin kirjoja jo paljon ennen kuin länsisuomalaiset tunsivat tarvetta sellaiseen.
Kesäläisen varhaisin tiedetty esi-isä Mons Kolmkesse mainitaan voudintileissä vuonna 1543. Kaikki Kesäläiset ovat samaa sukua.
Sukututkimus vei Kesäläisen ensin mikrofilmejä selaamaan ja Mikkelin maakunta-arkistoon, minne karjalaisten kirkonkirjat on säilötty. Digitalisaatio on helpottanut tutkimista. Nyt vanhoja kirkonkirjoja voi tutkia tietokoneella netistä vaikka yhdeltä yöllä matkustamatta minnekään.
Ja kun kymmenisen vuotta on puhuttu julkisuudessa myös DNA-tutkimuksesta, niin alkoi sekin kiinnostaa. DNA:n avulla päästään paljon kirkonkirjoja ja voudintilejä kauemmas menneisyyteen. Löytyi kaksi sopivaa viidettä tai kuudetta serkkua, joiden kanssa DNA-testi tehtiin joitakin vuosia sitten.
Tulos oli yllätys. Kun suurin osa testatuista kannakselaisista polveutuu idästä saapuneista esi-isistä, Kesäläiset ovatkin lännen kautta Karjalaan koukannutta I-ryhmää.
DNA-tutkimuksessa vilisee vaikeita termejä, joita lyhyeen lehtijuttuun on hankala sovittaa. Mutta rautalangasta väännettynä: Noin 60 000 vuotta sitten koko ihmiskunnan esi-isät asuivat Afrikassa. Siinä 50 000–40 000 vuotta sitten osa oli siirtynyt Lähi-itään ja jakaantui ryhmiin, joita on noin 20 monine alaryhmineen. Ajan myötä DNA hitaasti muuttuu, ja muutoksia pystytään seuraamaan.
Ryhmä I- eli ”Iivarin pojat” kiersivät Turkin ja Saksan kautta Ruotsiin, Varsinais-Suomeen ja Hämeeseen. N- eli ”Niilon pojat” päätyivät Iranin kautta Kiinaan ja sieltä Uralille. Sieltä suomalaisten, virolaisten ja saamelaisten N-ryhmäläisten esi-isät päätyivät Itämeren rannoille ja jäästä vapautuneelle Suomen niemelle.
– Kannaksella suurin osa testatuista on N-sarjaa, mutta me emme olekaan, vaan suku onkin tullut lännestä, hämmästelee Kesäläinen.
Selityksen hän löytää Suur-Ruotsin historiasta. Valtaa vahvistettiin siirtämällä väkeä Suomen läntisemmiltä alueilta, muun muassa Hämeestä rajaseuduille.
– Vielä 1600-luvulla Ruotsin kuninkaat siirsivät sotilaita ja talonpoikia vahvistamaan itärajaa.
Havainto saa pohtimaan, kuka sitten on suomalainen ja mitä ovat muut varsinaissuomalaiset. Ilmeisesti ihan samalla tavalla eri suunnista tulleita.
DNA-tutkimus on hyvin suosittua, ja Kesäläisen teettämä testi tuotti 53 955 osumaa isän ja äidin puolelta. Myös äidin puolelta löytyy yhteyksiä Hämeeseen. Mitä enemmän testejä tehdään, sen vahvempia tuloksia on luvassa.
Kesäläinen uskoo, että myös jotkut juuriltaan laitilalaiset ovat teettäneet DNA-testejä, mutta asia ei ole tullut puheeksi, koska hän itse on mukana karjalaisten DNA-projektissa.
