Solina Saarikoski
Raumalainen Eila Saarva on tullut monille laitilalaisille tutuksi niin Kissimirri -teatteriryhmän kuin monien runoryhmienkin vetäjänä. Viime aikoina hän on luotsannut työkavereidensa kanssa Laitilan kaupungin järjestämää vanhusten päivätoimintaa ja juuri ennen koronakriisin puhkeamista hänet vakinaistettiin ikäihmisten päivätoiminnan ohjaajaksi.
Eila Saarva piilotteli Laitilan Sanomien pukkivisan viimeisenä pukkina.
Joulu on hänelle tärkeä juhla, josta nautitaan ajan kanssa.
– Joulunaika tarkoittaa minulle ensimmäisen adventin ja Nuutinpäivän välistä ajanjaksoa. Joulu alkaa pikkuhiljaa näkyä kotona eri tavoin jo hyvissä ajoin ennen aattoa. Meillä on esimerkiksi ollut aina joulukalenteri, vaikka nuorin lapsista on jo 20-vuotias, neljän lapsen äiti naurahtaa.
Perheen kolme vanhinta lasta asuvat jo omillaan.
Myös esimerkiksi adventtikynttelikkö on tärkeä perinne ja kertoo joulunajan alkamisesta.
– Ensimmäisenä adventtina syttyy adventtikynttelikön ensimmäinen kynttilä. Muutenkin kynttilöiden polttaminen on osa joulunajan tunnelmallisuutta ja meillä on esimerkiksi aina ollut joulukuusessa aidot kynttilät, silloinkin, kun lapset olivat pieniä. Tietysti se vaatii erityistä varovaisuutta, mutta niiden luoma tunnelma on minusta aivan ainutlaatuinen.
Joulun tuoksu on Eila Saarvan mielestä aidon kuusen tuoksu. Se nostattaa mieleen myös lapsuuden joulut ja muistot.
– Kyllä joulun kruunaa se, kun kuusi tuodaan sisälle. Kuusessa meillä on lasten tekemiä vanhoja koristeita sekä tosiaan ne aidot kynttilät. Joulukuusi on ihan ehdoton tunnelmanluoja.
Vaikka joulu on erityistä aikaa, niin ehdottomia sääntöjä hänen jouluunsa ei liity.
– Ei minulla ole mitään sellaista, että ilman tätä tai tuota asiaa ei joulua tulisi. Olennaista on nauttia tunnelmasta. Ja toivon, ettei kukaan raada itseään väsyksiin joulupuuhissaan.
Hän muistuttaa joulutunnelman syntyvän monille sellaisista asioista, jotka ovat jo lapsuudesta tuttuja. Sellaisia ovat vaikkapa valoa hämärään tuikkivat kynttilät, kuusen tai vaikkapa joidenkin jouluruokien tuoksu.
– Myös esimerkiksi jouluaattoyön kirkko on sellainen upea elämys.
Vaikka joulunaikaan liittyvät usein olennaisesti perinteet, niin Saarvan perheessä on luotu myös omia perinteitä – luovalla otteella.
– Meidän jouluaattoihin on esimerkiksi kuulunut aika pitkään sellainen leikki, että lapset ovat kisanneet, kuka heistä arvaa kotiin tulleen joulupukin henkilöllisyyden oikein.
Niin, kaikkihan sen tietävät, että oikea joulupukki ei joka vuosi ehdi ihan jokaiseen kotiin ja siksi tarvitaan myös varapukkeja.
– Näiden varapukkien henkilöllisyyden arvuuttelusta tulikin sitten niin mieluinen leikki, että perinteestä on ollut jopa vähän vaikea luopua, Eila Saarva nauraa.
Kun hän oli ilmoittanut lapsilleen, ettei joulupukki enää perheen varttuneiden lasten luokse aattona ehdi, niin lapset järjestivät vuorostaan yllätyksen.
– Yhtäkkiä pukki kolkutteli oven takana, kun lapset olivat hänet tietämättäni meille kutsuneet. Meillä joulupukin tuloon tai käynteihin onkin usein liittynyt jotakin hassua.
Onpa joku vuosi käynyt niinkin, että joulupukin porot ovat muuttuneet helmikanoiksi – sikäli yllättävää, että sellaisia Eila-äiti oli joululahjaksi juuri sattunut toivomaan!
Mutta niinhän se on, joulu on ihmeiden aikaa.
