Pyhärantalaiset palkintokorokkeella – Liikkuvista lapsista on tullut SM-tason veteraanisuunnistajia

0
SM-viestin palkintokorokkeelle syksyllä suunnistivat mestari Margit Suomela (vas.) vierellään Helena Mannervesi ja pronssipaikalle Sirja Karru (kolmas oik.).

Veijo Viitanen

Viestisuunnistuksen Suomen mestaruuskilpailujen palkintojenjaossa syyskuussa Pöytyän Yläneellä oli pyhärantalaisittain mukava hetki.

Pyhärannassa syntyneet ja nyttemmin paikkakunnalle pääosin palanneet Helena Mannervesi, Sirja Karru ja Margit Suomela olivat D70-sarjan mitalistien rivistössä.

Palkituiksi tulleista veteraanisuunnistajista Helena Mannervesi, omaa sukua Mäki-Tanila ja Margit Suomela, omaa sukua Vehanen, kilpailivat Rasti-Lukolle kultaa. Sirja Karru, omaa sukua Toivonen, suunnisti Vakka-Rastin pronssijoukkueen avausosuuden.

Kaikki kolme ovat syntyisin jopa yli kymmenhenkisistä suurperheistä. Lasten ja nuorten lapsuus oli liikunnallista.

Helena ja Margit kulkivat koulumatkat Kukolasta Reilaan omin voimin. Kolmisen kilometriä taittui hiihtäen tai juosten. Harvemmin maltettiin kävellä.

– Ainahan sitä oltiin ulkona ja pelattiin, milloin mitäkin. Kun liikuttiin, harvemmin käveltiin, juoksuaskelia otettiin mielellään. Meillä isossa perheessä oli vain yksi polkupyörä, eihän se riittänyt kaikille, muisteli Helena Mannervesi.

Sirja Karrun koulumatka Kapplinpäästä, niin kuin se kuuluu paikallisesti lausua, Santtion kyläkouluun oli pari kilometriä. Koulukuljetuksia ei tunnettu. Hiihtäminen tuli tutuksi.

Lasten ja nuorten arki oli vuosikymmeniä sitten liikkuvaista. Menneeseen verrattuna tuntuu pahalta, että tässä juuri joulun alla uutisointiin, miten lasten ja nuorten kestävyyskunto on heikentynyt. Se ei kyllä selity koronalla ja koululaisten etäopiskelulla.

Suunnistuksen pariin pyhärantalaiset rouvat etsiytyivät vähän vanhemmalla iällä. Helena Mannervesi nousi jo Myrskyn aikoihin lajin maajoukkueeseen. Muissa seuroissa sitten muihin hienoihin saavutuksiin ja jopa viestin MM-mitaleillekin.

– Raumalainen Kivisen Matti minua 15-kesäisenä Rauma Repolan kesäflikkana innosti rasteille. Kävimme jopa 18-vuotiaiden SM-viestissä, mutta sitten suunnistus jäi. Hiihto veti enemmän. Suksilla pysyin, kertoi puolestaan vuonna 1973 Raumalle työn perässä muuttanut Margit Suomela.

Sirja Karru suunnisteli aikuisena kotipaikkansa Sauvon Urheilijoissa. Erityisen lämpimiä muistoja on Venlojen viesteistä, jonka Toivosen Flikat sisarusten joukkueella kiersivät toistakymmentä kertaa.

Sirja on myös omien tyttäriensä kanssa saanut useita kertoja nauttia neljän osuuden suurviestin juhlasta. Kisakokemusta siis löytyy.

Nyt Pöytyältä tullut SM-mitali oli Sirjalle kuitenkin vasta uran ensimmäinen. Niin Helena kuin Margitkin on palkittu lukuisia kertoja veteraanien SM-mitaleilla.

Liika kilpaileminen liian nuorena ei vienyt innostusta. Ikäsuunnistajina on terveyttä, jaksamista ja vauhtia löytynyt.

Helena ja Sirja asuivat vuosikymmeniä Paimion ja Sauvon upeiden mäkien maisemissa. He olivat silloinkin kesäpyhärantalaisia ja nyttemmin taas kunnan vakituisia asukkaita. Helena ja Simo Mannerveden koti on Hirslahdella, ja Sirja ja Pentti Karrun koti on Kaukassa.

Daamien muistoissa lämpiminä ovat joulut Pyhärannassa. Silloin jo lapsena tultiin jouluaamuna seitsemäksi kirkkoon Rohdaisiin. Siihen tietysti liittyivät käynnit hautausmaalla.

– Lapsesta alkaen kirkossa käytiin jouluaamuna. Hiihtäjän muistoissa on, että silloin oli aina paljon lunta. Ja joulukirkkoon saatiin jopa linja-autolla kyyti Kukolasta, muisteli Margit Suomela.

Nyt on joulun odotus erilaista, varsinkin kun on tämä korona. Margitin vanhemmat elävät. Isä on 92-vuotias ja äitikin 86-vuotias. Vierailuja ei juuri sallita. Pahaltahan se tuntuu. Hiljaista taitaa olla jouluna, vain oman väen parissa oleillaan.

– Mikään ei vetänyt vertoja joulukirkossa ja hautausmaalla käyntiin. Mekin tultiin tänne aina aamuseitsemäksi Sauvosta asti. Jopa silloinkin, kun oli omia pieniä lapsia, sanaili Sirja Karru.

Syksyn SM-palkitut ovat sitä mieltä, että jouluna ei välttämättä suunnistella. Mitä nyt ehkä ähkyn keventämiseksi metsäkävelyjä tarvitaan.

Toisaalta omatoimirastit houkuttelevat, sittenkin. Jos ihan vähän rastien etsintää kuitenkin?

– Noista eri seurojen omatoimirasteista on kyllä tykätty. Voi mennä rauhassa maastoon. Ajalla ei ole väliä. Saa opetella suunnistamaan, vinkkaa metsänkulkija-Sirja pukin konttiinkin sopivasta lahjasta.