Mää ole ai ollu hiras aamuste saamaha itten liikkel. Tähä aikka vuarest päev valkkentu juur mul sopivaiseste kymmene mais. Sit tule hämärä jo kahre jälkke. Ei jää ulkohommihi tehollist tyäaikka juur mittä.
Sisäl sentä näke – valote kans. Ny eritote hyvi, ko nuare miähe kaevova linja maaha ja vetivä uure johro mittaril. Katosi heijä tyäntekkoas viärest ja ihmetteli maailma muuttumist. Täl kertta paremppan päi.
Muista erelise sähköhomma torpas kuuskymment luvul. Sähkömiähe ol suuri herroi omast miälestäs ainaki. Johron pätkä lentelivä ja kenkä konteis prottutetti erestakasi. Ny ol valla toine meinink.
Mää oli jättän kaik siivomise orottama sitä, et sähköhomma tehrä ens. Ei olis tarvinu. Sähkömiähist ei juur vaeva ollu.
Tein kumminki suursiivoukse töitte valmiks tulemise kunniaks. Nii perusteellise, eten äite kualema jälkke ol tehnykkä.
Löysi kirjotuspöörä altaki pränstaka, semse vanhaaikkase kolmsakaraise. Mitä on mahtan äite funteerata, ko semsse paikkaha ol pannu. Hyvä ol kätkö. Ei ollu voroka viäny, vaik muute ol torpa perusteelliseste tyhjentänny.
Laitla palveluihi olla olttu oikke tyytyväissi. Tilatti mursket peittämähä saves sohjamise jäljei. Tul juur semne määr ja siihe paikka, mihi pitiki.
Kuuli lapsuureystävältän, et hän ol tarvin hauttajaissihi musta maski. Ol saanu semse nuarisoverstal teetetty. Siit mää sai ajatukse: mää teetätä joullahjaks koko suvul tämä vua kankkassi suu- ja nokasuaji.
Läksi asia toimittamaha. Vastas ol mont luanikast, palvelualtist ja toimeliast naisihmist. Surautiva suuren kasa valittavaks ast. Mukulilt kyseli väritoivomuksi. Must ol suasik. Sitä miälesän ihmetteli. Onk nii, ete siin iäs viäl ol muute musta vai onk murku eläm oikkiaste musta.
Laitlast saa kaupast valla mahrottoma hyvä luamulimppu. Semmost ei muuhalt löör. Sitä on tarjol kylläki nuukaste.
Jos joku muu on kerjeny kauppa enne meit, voi olla, et jäärä näpejän nualemaha. Toi kiälikuva kyl saa näi korona-aikan kylmä väre menemähä pitki selkrankka.
Toine erikoine, mitä kaupast Laitlas osteta, on maitost juustojuaksuttimel tehty juusto. Kotijuusto nimel sitä myyrä. Äite semmost josku harvo tek. Ite en ol viittiny. Piimjuuston teon määki ossa paremi.
Laitla jouluvalo ova komia, sanottako mitä vaa. Lapsuuresan Pihanperän Heik toi kauppas ette kuuse joka joulu erel.
Hän pan siihe jonku verra värillissi lampui. Voi et se näyt mukula silmihi jouluselt ja hianolt.
Valo se ei kyl maailmaha lisäny, mut ei siihe aikka kukka puhunu, et pimeys masenta. Eletti vissi lähempän luantto.
Tiäretti oikke hyvi, et joulu jälkke alka valustu. Niin tapattu nykkin tammikuus. Vaik ilmastomuutos tekis mitä tahtos, päevän pitenemissehe se ei vaikut.
Tämä vua ole saanu Plari lukkijoilt pali mukavi yhteyreotoi. Onk mahtan korona-aikan olla tavallist enemä aikka. Kiitos heil ja hyvä jouluaikka kaikil!
Kirjoittaja on eläkkeellä oleva biologi, joka on kotoisin Laitilasta.