Kello seitsemästä aika on omistettu palkanmaksajalle ja kolmesta eteenpäin itselle tai perheelle. Tämän aikamääreen rajoissa kulkee monen kaksi- ja kolmivuorotyön aamuvuoro. Teollisuuden ja rakentamisen suorittavilla työpaikoilla kellokorttitahti on luonnollisesti osa toimenkuvaa, joka nivoutuu toimeksiantajien kanssa sovittuun aikatauluun.
Aika koronapandemian kourissa on muuttanut arkeamme suurella kädellä, eikä vähiten työelämän osuutta siitä. Toimet, jotka eivät vaadi jatkuvaa työmaalla olemista tai kanssakäymistä asiakkaiden kanssa, sujuvat usein tietotekniikan avulla ja palaverin vaatiessa videoyhteydellä kollegoihin.
Laboratorio- ja kuvantamispalveluja tuottavan Synlabin toimitusjohtaja Aarne Aktan pohti muuttuvaa työelämää vieraillessaan Podcast Ilmiössä . Aktanin mukaan on outoa, että useissa työpaikoissa tehdyn työn mittarina toimii, vailla tuotannollisia syitä, työpaikalla vietetty aika. Eikä tehty työmäärä.
Esimerkiksi Aktan nosti Synlabin toimialaa edustavat työpaikat. Maanantaisin aiemmalla viikolla laaditut tutkimukset ovat jo enimmäkseen lähetetty analysoitaviksi, joten tuolloin sairaanhoitajien tarvitsee vain teettää niitä päivän asiakkailta. Miksi tuolloin pitäisi olla töissä yhtä kauan kuin muina päivinä, jos tekemistä on kitsaammin?
Niin, miksi työtehon mittaaminen nojaa edelleen runsaasti minuutti- ja tuntiviisarin pyhään kaksinaisuuteen? Tavoitteen saavuttamisesta syntynyttä iloa suurempi reaktio on suotta liian useilla työpaikoilla kulmien kurtistelu siitä, että työntekijä lähtee kotiin hätiköiden. Eli ennen kuin hän on antanut työlle rituaalinomaisen 7,5 tuntia vuorokaudestaan.
Ne työntekijät, joiden toimet hoituvat etänä kotoa käsin ja joiden esimiehenä on kulmien kurtistelija, eivät varmasti anna lähitulevaisuuden työtavoitetta enempää ajastaan nyt työarjen uurastukselle. Ironisesti taitaa olla tällä hetkellä myös niin, että reipas määrä vapaa-aikaa ei silti tee autuasta ahertajaa.
Koronapandemian Suomen kiertueen ensitahdeista asti etänä työskennelleet ovat paiskineet hommia omassa kodissaan jo yhtä kauan kuin ihmisenalku kerää kohdussa rohkeutta maailman kohtaamiseen. Yhdeksän kuukautta on pitkä aika vain vapaa-ajalla kehuskeluun.
Työn tyydytys ei tule kovan ponnistelun saavutuksista, oivalluksista työtapoihin, ympäröivästä yhteisöstä, vapaa-ajasta, tai edes palkasta. Maksimaalinen täyttymys on sopiva koostumus näitä kaikkia.
Kirjoittaja on toisinaan ahkerastikin kotona työskentelevä turkulainen toimittaja.