Valinnoilla nostetaan esiin suomalaisen luonnon tarjoamia antimia ja niiden monipuolisia käyttömahdollisuuksia.
Hienoarominen ahomansikka, jota myös metsämansikaksi kutsutaan, on yleinen Etelä- ja Keski-Suomesta Oulun seudulle. Pohjoisempana se on harvinaisempi. Laji vaatii runsaasti valoa, joten se kasvaa ahoilla, kedoilla, metsänreunoilla ja aukoilla ja voi marjoa runsaasti hakkuiden jälkeen.
Ahomansikka kypsyy luonnonmarjoista ensimmäisenä. Sen paras poiminta-aika on heinäkuussa ja parhaimmillaan marjat ovat tuoreina käytettyinä. Marjojen lisäksi ahomansikasta voidaan hyödyntää myös lehtiä sekä teeaineksina että annoskoristeina.
Monivuotisella voikukalla on useita satoja alalajeja ja se on yleinen koko maassa. Voikukasta voidaan hyödyntää kaupallisesti koko kasvi, niin lehdet, nuput, kukat kuin juuretkin. Lehdet kerätään keväällä ja alkukesällä ennen kukintaa. Juuret kerätään joko keväällä ennen kukintaa tai myöhään syksyllä lehtien lakastuessa. Nuput poimitaan mahdollisimmat nuorina ja kukat niiden avauduttua.
Voikukan lehdissä on muun muassa A-, B- ja C- ja E-vitamiineja, kalsiumia ja rautaa. Niissä on voimakas pippurisen kirpeä, usein kitkerä maku. Lehdet sopiviin salaatteihin, muhennoksiin ja keittoihin ja niitä voi kuivata viherjauheeksi. Nuppuja voi säilöä kapristen tapaan ja kukkia käyttää salaatteihin ja juomiin. Myös juuria voi käyttää monipuolisesti. Voikukalla on käyttöä myös rohdoksena, kosmetiikassa ja eläimille tarkoitutetuissa tuotteissa.
Vaaleaorakas ja sitä paljon muistuttavat rusko-orakkaat hyviä ruokasieniä. Muista sienistä orakkaat erottaa helposti niiden lakin alapinnalla olevista piikeistä eli oraista. Vaaleaorakkaan lakin pinta on mattamainen ja väriltään kermanvalkoinen. Jalka on tanakka ja lakin värinen, malto paksua ja pehmeän haurasta. Rusko-orakkaat, joita nykyisin tunnetaan useita lajeja, ovat pienikokoisempia ja väriltään ruskeampia, mutta niitä voi kerätä vaaleaorakkaiden joukkoon.
Kääväkkäisiin kuuluvat orakkaat kasvavat koko maassa tuoreissa lehtomaisissa kuusi- ja sekametsissä, runsaimpina vanhoissa kuusikoissa maan eteläosissa. Satoaika on elokuun puolivälistä lokakuun puoliväliin.
Miedon tai hieman kirpeähkön makuiset orakkaat sopivat sellaisenaan valmistettavaksi. Ne tulee kypsentää perusteellisesti.